Tosissaan täydellinen viikonloppu tuli exäni kanssa vietettyä. Kummatkin taisimme nähdä niitä puolia paljon, joihin toisissamme rakastuimme. Me puhuimme myös paljon menneistä. Se oli mukavaa.
Olemme kerran olleet ulkomailla yhdessä, Bulgariassa, siellä hän sanoi, ettei pidä kirsikoista, minä en millään voinut uskoa ja käskin hänen maistaa, ja hän pitikin niistä. Se miksi kerron tästä on, koska viikonloppuna minä himoitsin tacoja, ja Mikko on jo pitkään sanonut, ettei diggaile tacoista, sanoin, että minun tacoista voi olla tykkäämättä. Niinpä teimme niitä su. Ja voi onnen päivää, Mikko oli ihastunut ikihyviksi. Siksi sovimmekin, että tekisimme niitä pian uudestaan, minä itse olen koukussa tacoihin. NAMIIII!!!!!!!
Eilen huomasin sitten kotona ollessani, että aloin tuntea outoa asiaa nimeltä mustasukkaisuus =D Olen tässä 26-vuoden aikana oppinut sulkemaan itseni täysin, jos minua sattuu liikaa. Tästä on ollut minulle niin hyötyä kuin haittaa. Mutta, vaikka siitä olisi haittaa se auttaa ainakin hetken. Siksi en ollutkaan valmistautunut yhtään tuntemaan kaikkia niitä tnteita mitkä eilen sitten alkoivat myllertämään, vahvempana kuin aikoihin. En edes tajua missä hiton vaiheessa olen laskenut suojukseni??? Onneksi eilen Mikko tuli käymään kahvilla ja ehdimme jutellakkin hiukan yms. hetken kunnes hänen oli lähdettävä kotiin.
Mikko huomasi myös lievän ahdistukseni, ja hänen neuvonsa olikin vain mennä mukana, eikä ajatella. Mutta jos en ajattele, en ehdi valmistautua, jos en ehdi valmistautua, sattuu. En halua että sattuu. Sydän surut ovat varmasti ainut kipu mitä en vain kestä.
On ollut ihana huomata, että tällä hetkellä juttelen ja hengaan ihmisen kanssa joka on se johon rakastuin. Samalla tämä asia on ollut tuskallista huomata. Mitä muka tapahtui??? Tai siis mikä muutti meidät. Miksi??? Häh?? Täh??? Niiii... Hehehe...
En tiedä, en tiedä mitään. En halua/uskalla liikkua mihinkään suuntaan. Tiedän, että minua pelottaa todella paljon. En tiedä mitä tulisi tehdä. Odotanko jotain merkkiä??? Paljon on suhteen aikana satutettu toista, voiko sellaiset unohtaa, mielestäni voi, eikä tässä nyt mitään korjaamatonta ole vielä tapahtunut. Molemmat alkavat pikkuhiljaa myöntämään huonoja puoliansa. Onko suhde sittenkin pelastettavissa??? Jos saisimme luottamuksen ja muut asiat kuntoon, olisiko meillä tulevaisuus?? PANIIKKI;AHDISTUS JA HIKOILU!!! Juu ehkä teen vain kuten Mikko sanoi, Go with the flow babeh!!!!
Tästä päivästä sen verran, että minulla oli uuteen työhöni tänään perehdytys =D jei olen ihan innoissani. Vaatteita oli ihan yli vaikea valita, mutta yhdestä jutusta olin varma, halusin laittaa maailman mageimmat lasit päähän, kun astun ulos ovesta. Ja niin tein!!!!! =D
Tässä pari fotoa ilman laseja, miten siis olin haastiksessa, ja perässä yksi lasien kanssa miten kuljin muuten =D Tunsin itseni melkeen supersankariksi koska nuo lasit olivat niin hienot =D
Yber mageet lasit, onkos jollai tietoo missä noita sankoja voi korjauttaa, nois laseissa ne on vähä löysäl enkä halua et ne hajoaa lopullisesti =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti