En tiedä mitä kertoa. En tiedä muuta kuin, että se on ohi, vuosisadan rakkaus tarina on päättynyt. En pysty ajattelemaan selkeästi. Tiedän miksi se on ohi. Itse en vaan tajua. En luovuta helposti. Mutta oli tämä arvattavissa. Olimme liian erilaiset, ei rakkaus aina riitä, vaikka rakastimme ja rakastamme. Olin unohtanut jo miltä tuntuu kuin oikeasti sattuu.
Kaikista ärsyttävintä on, että uskon, että me molemmat uskoimme tähän juttuun ja ajattelimme olevamme toistemme lopun ikämme. Toisin kävi. Tietenki harmittaa myös se että rakastan häntä edelleen. Meistä kumpikaan ei edes oikeastaan halunnut tätä. Tämä oli kuitenkin järkevintä. =D Auttaako se oikeasti jos sitä hokee itselleen tarpeeksi kauan??? Viimeinen kysymys, kuinka kauan kestää että rakkaus sammuu, että lopettaa rakastamisen???
Elämä on ja elämä jatkuu, vaikka se ei siltä tunnu.
En pysty oikein kirjoittamaan mitään järkevää, eli kirjoitan huomenna jos saisin vaikka oikeita lauseita blogiini =)
