Halloween, olen hieman kipeä niin käyn sitten vaikka ZOMBISTA =)

    Olen metsästänyt halloween bibiksiä tässä jo jonnin aikaa. Ei vielä mitään. Olen todellakin ollut tässä kipeä, lämpöni oon ollut koko aika 35.7. Tänään söin ja vedin valkosipulia yms, minun lämpöni on noussut. En tiedä voiko se vaikuttaa. Uskon, että kyllä, koska en ole syönyt muutamaan päivään. Joka tapauksessa lämpöni on nytten 36.8. Katsotaan miten käy, pääseekö huomenna ulos vai ei. Olisin niin halunnut olla pienen pieni merirosvo, jos jään kotiin olen sitten pienen pieni Zombi =D Omalla pärställä tietenkin =P

    Olen edelleen erittäin maassa rakkaus rypyistäni. Harmittaa myös, koska meidän piti juurikin viettää Halloween yhdessä, ja pukeutua =) Se olisi ollut mukavaa. Ja koska tilanne on mikä on, emme luultavimmin vietä, tai oikeastaan tiedän ettemme vietä. Toivon, että hänellä olisi hauskaa. Ja tietenki olisi ollut ihanaa, jos hänellä olisi ollut minun kanssani hauskaa. Luulen silti, että hän valitsee jotkut kaverit, koska tilanne on tälläinen. Harmittaa. Suoraan sanottuna vituttaa. Mutta minkä sille voi. Odotan tässä  serkkuani, joka on tulossa joskus 12 aikaan, kait??  Sen jälkeen katsotaa varmaa joku leffa ja mennään nukkuu. Jei!!!! Ja sit sormet vaa yöksi ristiin että pääsee pilettämään =) Olisi niin hauska pukeutua ja pitää kivaa!!! En edes tiedä vielä että joisinko niinkään, vai menisinkö pilettää. Olen muutaman kerran ollut ilman alkoholia yökerhoissa, ja on vähä oksettanu muiden käytös, ja nyt olen tajunnut että minä olen sellainen oksetus myös aika useasti, joten ei ainakaan huonoa tekisi jos olisin selvinpäin =D Heh. Toivon tosissaan että saamme pian asiat selvitettyä. Mutta jollain tavalla minua pelottaa, ehkä enemmän kuin koskaan. En tiedä miksi. Yleensä tuntemukseni ovat oikeassa. Mutta mitä tässä sitten pitäisi pelätä. Hmmm??? Huomisia kummitus olentoja, juu niitä kyllä pelkään. Tähän väliin voisinkin kertoa, että olin suihkussa Mikon luona yksi päivä. Suihkusta pois tullessani, sieltä tuli puoli metriä lyhyempi otus peitto päällä ja scram naamio naamallaan. Minä kiljuin kurkku suorana. Pelästyin vielä enemmän kuin yleensä, koska siinä vaiheessa mielessäni ei muuta liikkunut kuin, että Mikko ei ole noin lyhyt, mikä hitto tuo on ja KUKA!!!!???  Hehehehhe. No mut jään masistelemaan, ja toivomaan, että mieheni ja minä saamme asiat selviksi. Ehkä myös vähä hymyilemään, kun noita juntteja juttuja siis riittää aivan älyttömästi. Viime viikolla teippasimme nenämme niinkuin possuilla =D HAHAAHHAHAHHAHAHA!!!!! Nauroin niin paljon että putosin lattialle, ja itkin naurusta. Ne kuvat kuitenkaan ei ole julkistamis kelpoisia vaikka olisi mukava laittaa muutkin nauramaan. Mutta kuvitelkaa tällä kertaa =) Hehehhe. Hauskaa halloweenia!!!!!

Rakkaudessa ryppyjä

   Olen halvaantunut surusta, olen kohmettunut itkusta. Kyllä, rakkaudessa on ryppyjä, kun vielä viime viikolla kaikki oli hyvin, paremmin kuin hyvin. Eminemin biisi kuvaa hyvin suhdettamme sillä olemme kuin tornado ja tulivuori. Tappelemme todella kiihkeästi ja voimakkaasti. Mutta hyvää löytyy myös niin paljon. Niin paljon. En vaihtaisi päivääkään pois suhteestamme, en edes riitoja, en tiedä miksi, ehkä, koska olen tapellut hänen kanssa. En haluaisi koskaan tapella kenenkään muun kanssa.
   Ja kun asiat ovat hyvin, se todellakin on kuin suoraan sadusta =D Tai leffoista. Heh. Olemme kaksi vajokkia, joilla on ihan omat jutut. Se on ihanaa <3 Olen onnellinen tällä hetkellä surullinen, sillä tämä on vain tuhlausta, tappeleminen siis =( Noh toivottavasti asiat selkiintyvät pian ja aurinki alkaisi paistamaan.

Kylmää joka rintamalla, villaviltti ja tee parannuskeinona!!! Helping??? NOT

   Eilen illalla olin aivan jäässä, aivan jäässä. Tänään kun heräsin yritin puhua, minulta ei tullut kuin rohina puhetta ensimmäiseen 3h. Sen jälkeen puhe luonnistui, kuulostan ehkä edelleen semi nenään puhujalta, mutta nou can duu. Noh tietty, ajattelen, että en voi mennä kouluun tässä olossa, ja ku en edes pysty puhumaan. Kilttinä tyttönä raahudun siis terveysasemalle, joka on KIINNI!!!!! Noh, olin kultsin lähellä, ajattelin yllättää hänet, mutta hän nukkui, joten en mennyt häiritsemään, vaan lähdin kouluun. Ilman lupa lappua en suostu olemaan poissa nimittäin, jos on 5 kertaa ilman lupa lappua pois voidaan kurssilta potkia ulos, nou thänks.
   Koulussa olin jäässä. Rosa, eräs kurssi tovereistani huomasi huonon oloni myös, ja sanoi, että voisi tehdä akupunktion minulle huonoon oloon ja niskakipuihin. Aivan loistavaa. Olo oli erittäin pöhnäinen sen jälkeen mutta parempi. Edelleen kipeä olo, mutta yritän juoda kuumaa koko aika. Teetä tai kahvia, ei auta itku markkinoilla. Ärsyttää vaan, että tämä kipeä olo tulee tälläiseen kohtaan kun käyn koulutuksessa, ei voinut tulla aikasemmin tai jotai??? AAAARRRGGGHHHH

     Jotenkin muutenki semi masentava olo. En tiiä voiko se johtua siitä, että ilma on niin masentava. Vai tästä viikosta??? Jos katsoo viime viikon tekstejä, olin paljon positiivisempi verrattuna tähän viikkoon. Eikä oikeastaan tarvitse edes tekstejä verrata, kun ajattelen pelkästään viime viikkoa, nousee huulilleni hymy ja sydämeeni ja masuuni tulee lämmin olo. Ehkä tämä sää, kaikki tapahtumat ja tämä kipeä olo ovat saaneet minut nyt vähän masistelemaan. Mutta ei sitä nyt voikkaan olettaa että koko  aika menisi hyvin, ja koko aika olisi hyvällä tuulella. En tiedä. Noh nyt kuppi teetä, hieman kirjan lukua, ja viltin alle niin ehkä se olokin paranee =) Ihan ku. Tiedän mikä auttaa, ja sitä ei ole nytten saatavilla =/ Jeppis, laitan ehkä vielä illemmalla päivän asun kun piristyn, ja jaksan. Joten parempia päiviä teille sinne =)

Where is the trust, where is the trust ????

   Sanotaan, että suhteen peruspilari on luottamus. Minun ja poikaystäväni suhde on siinä ehkä hiukan erilainen kuin joillain muilla. Minä luotan häneen, mutta tottakai minulla on omat epäilyt, välillä. Välillä tuleva epäluottamukseni johtuu monen asian summasta mm : Olen tuntenut hänet pienestä pitäen, tiedän, että hän ei ole ollu kiltti koko ikänsä. Hänen ulkonäkönsä, koska mielestäni hän on maailman parhaimman näköinen mies!!!!!

   Luottamus minua kohtaan on pohjalukemissa. Ymmärrän sen kyllä. Mikko ei ole muuta oikeastaan koskaan pyytänyt kuin minua olemaan rehellinen hänelle. Olen elänyt koko elämäni valheessa ja valehdellut itselleni.  Mutta se rehellisyys, en ole valehdellut Mikolle mielestäni aikoihin, mutta minulla on paha tapa jättää asioita kertomatta. Vaikka en todellakaan sitä pahalla tarkoittaisi, tai vaikka asia ei olisi kummoinen, mutta herranjumala jos on vain yksi asia mitä toinen pyytää: REHELLISYYS. Niin miten tähän pieneen ja tyhmään kalloon saa sitten nakutettua sen, että oli kyse kuinka pienestä ja mitättömästä asiasta kyse, mitään ei jätetä kertomatta, koska hän haluaa absoluuttista totuutta ja rehellisyyttä.  Mainitsin jo aiemmin maanantaista. Saimme riitamme siitä sovittua. Ja siinäkin kun ajattelette. Herään hillittömään migreeniin aamulla. Ilmoitan ainoastaan Mikolle nukuin pommiin, tulen haastiksen jälkeen. Nukun vielä hetken, ilmoitan kouluun, etten kykene tulemaan. Mutta en Mikolle mitään???!!! Silloin vielä ajattelin rehellisesti sanottuna, että ehtisin Mikolle kyllä, mutta ei minä nukuin ja nukuin ja nukuin. Annoin puhelin haastattelun. En edelleenkään ilmoittanut Mikolle, vaan Mikko otti minuun yhteyttä. Jotenkin päässäni koko asia oli kuulostanut hyvältä. Nukun niin kauan kunnes migreeni on ohi. Miksi en vain heti aamusta sanonut" Kulta, minulla on migreeni, katsotaan pääsenkö tulemaan." En oikeastaan edes tiedä miksi jätin sen kertomatta. Jos tälläisiä pieniä ajattelemattomuuksia, sattuu usein, ja ottaen huomioon sen, että myös Mikko on tietty tuntenut minut nuoresta asti, ei ehkä ole ihme, että hän ei luota minuun. Miten asian voi korjata??? Haluan, että hän luottaisi minuun. Ja voin sanoa ihan hyvillä mielin kyllä, että maanantainakin kun sanoin hänelle asiat, kaikki sanomani olivat totta, mutta ehkä maailman typerimmällä tavalla ilmaistu. Toiseksi rehellisesti, en ehkä ole tottunut näin rehelliseen suhteeseen, että oikeasti kerron kaiken.

   Minua harmittaa ja surettaaa, sillä luottamus on suuri asia rakkautta ja kiihkeyttä meiltä löytyy vaikka muille jakaa, mutta eipä annetakkaan =) Mutta tämä luottamus pula, aiheuttaa meille turhia riitoja, maailman tyhmimpiä, kun toinen osapuoli ei usko mitä toinen sanoo. Ja kaikenkukkuraksi Mikko on valitettavasti melko pitkävihainen. Onneksi hän on huomautuksieni jälkeen, sentään alkanut leppyä nopeammin ja hän osaa  ajatella asiaa monelta kantilta eikä vain omaltansa. Olen ylpeä siitä kuinka olemme avanneet toisillemme uusia ulottuvuuksia. Mutta tämä luottamus on korjattava, sillä aivan turhaan tapellaan, aivan turhaan, ei mitään pointtia koko tappelussa, mutta vain koska ei voi uskoa toista, eikä edes halua. It makes me sad. Onneksi meidän rakkaus on vahvaa kuin hämyheikin seitti, ja paljon vahvempaa. Aivan sama kestäköön vaikka 100-vuotta, mutta aion siltikin saada hänen luottamuksensa. Ja aion itse yrittää luottaa häneen, vaikka hän ei muuta ansaitsisikaan. Siis tarkoitin, että hän ansaitsee luottamukseni, sillä on aina ollut minulle rehellinen.

What should i do??? Help!!!

I'm so sorry, I'm not stoping, at least not yet..... =(

    Here I go again with my cigareeeet =) Heheheheh. Tässä on tämä huono puoli, kun sanon tekeväni jotain, koen huonoa omatuntoa, ja näin ollen joudun tunnustamaan kaiken tupakan lopettamiseen liittyen. Olin tänään kiltisti polttamatta, mutta koin sen hiukan turhaksi, koska mitä luultavimmin poltan lauantaina kun suunitelmissa olisi lähteä Halloween pippaloimaan. Pippalot kyllä ovat vielä hakusessa, mutta se ei haittaa. Mennään sitten vaikka kuokkimaan, kuka sitä sieltä asun takaa mitää tajuaa =D HEHEHHEHEHHE!!!!! Joka tapauksessa, tekstailimme murun kanssa ja kerrroin hänellekkin kokoevani tämän turhana, koska la poltan. Hän oli samoilla linjoilla. Niinpä sovimme, että su, lopetamme yhdssä toisiamme tukien ja zempaten. Joten sori taas kun niin lupailen olemattomia. Mutta sunnuntaina se sitten alkaa, niinku aikuisten oikeasti!!!! =D

Oikeasti olen erittäin nolona ja pettynyt itseeni, mutta mielummin aloitan kunnolla kuin vain puoliksi. Eli ei enään suuria puheita, vaan suuria tekoja!!!!!

Ps. I'm sorry

Lämmin pää, lämmin sydän?? Nooh ainakin pää, jos ei muuta =P

   Mikä meidät ihmiset saa pysymään lämpiminä??? 70% lämmöstä kuuleman mukaan haihtuu päästä.  Tänään ollessani Sellosssa, löysin mahtavan pipon, mitä kaikki muut varmaan inhoavat, mutta väliäkö sillä kun itse tykkään =D Karva myssy, tai oikeastaan turkispipo olisi oikea sana valinta.

   Siinä minä ja uusi ihana hattumme nyt jöpötämme. Heh. Myssy oli löytö, se maksoi vain 5e. Ja se on mielestäni ainakin 5e arvoinen, on se niin söpö!!!

   Ja tylsyyspäissäni otin nytten kuvia tämän päivän asustani, mikä ei mikään erikoinen ollut, mutta ei se haittaa, kun myssy oli päässä, olo oli lämmin ja onnellinen =)

   Kerron vielä salaisuuden. Sanotaan myös, että jos on pipo päässä ja lämpöiset jalat(Lämpimät kengät), lämpö ei pääse karkaamaan. Ihmiset jotka jäätyvät helposti, ja ovat kunnon vilu kisumisuja, suosittelen testaamaan tuota keinoa. Lämmintä jatkoa iloiselta turkismyssyn omistajalta =P

Give me one more day to smoke...

   Hellurei ja hellät tunteet.  Sain kommenttia tuossa viimeksi lopettamisesta. Valitettavasti minun on myönnettävä, että lopettamiseni siirtyy päivällä. Aloitan sen huomenna. Microtabsit yms on jo laukussa valmiina odottamassa.  Lääkäri neuvoi minua joskus lopetuksessa: Tupakan lopettaminen on kuin hyvästelisi rakkaan ystävän, helpoin tapa siis lopettaa on hankkia yhtä hyvä ystävä tilalle." Olen pohtinut, että mikä se voisi minulla olla, päädyin urankehitykseen ja kuntoiluun, sillä kuntoilu on jäänyt kokonaan. Näin ollen epäterveellisen ystävän tilalle tulisi terveellinen ystävä. Se olisi mukavaa!!!! Viime syksyn ja talven kävin uimassa, ajattelin, että tänä vuonna tekisin samoin, eli uimapuku kaapista ulos ja pulikoimaan. Huomenna lopetukseni tulisi alkaa, infoilen sitten lisää, olenko luuseri ja selkärangaton nilviäinen, vai pystyinkö hyvästelemään rakkaan savuisen unelman.

Hatuttaa kuin pientä possua, joka tietää tulevansa teurastetuksi, mikä päivä siis on: MIGREENI MAANANTAI

   Mitä olen sanonut maanantaista. KIROTTUJA!!!!! Voi prkl!!!! Noh, mites muutenkaa, niin on myös tämä maanantai. Minä sairastan migreeniä. Se tulee minulle n. 1 kk. Nyt tämä ärsyttävä sairaus on ollut piinanani niin lauantaina ja tänään maanantaina. Tämä päivä oli viimeinen päivä jolle sen halusin. Oikeasti. Tänään minulla olisi ollut kaikkea. Ensiksikin, minun olisi pitänyt viedä Alex tarhaan, mennä Mikko-murulle, mennä haastikseen, ja mennä Mikko-murulle moikkaamaan ennen kuin herra lähtee töihin. Noooohh, aamulla ilmoitin kullalle, että tulen haastattelun jälkeen, koska edelleenkin yritin pääästä sinne migreenistä huolimatta. Tajuattuani, että minulla ei ole edes mahdollisuutta päästä sinne kivun takia, ilmoitin kouluttajalle etten pääse, sovimme, että minä soitan kouluttajallemme myöhemmin ja teemme sen puhelimitse. Mikko oli pettynyt kun en saapunut enkä yhtään ihmettele, aamut on meillä aina oma yhteinen söpöily hetkemme, kun halaamme toisiamme lujaa, emmekä tahdo päästää vain irti. Ajattelin, että annan hänelle omaa rauhaa, kun hän kuulosti pettyneeltä, ja nukun migrreenin pois, ja jos saisin sen pois, ilmoittaisin raksulle, että voisin tulla. Mutta koska olen artikulointi vammainen, enkä osaa puhua, tai sanoa asioita suoraan, vaan odotan idioottina ihmettä, että migreeni lähtee pois en edes ilmoittanut että en tule. Olen ääliö. Helvetinmoinen ääliö. Luulenko, että ihmiset lukevat helvetin ajatukseni kristallipallolla. Kyllä nähtävästi.  Eli koko aaamuni meni päin hanuria, nyt migreeni voitettu, mutta olen pahoittanut murun mielen ja olen pettynyt itseeni, sekä artikulointiini. Miksi en osaa puhua niin kuin normaalit ihmiset???? VIHAAN MAANANTAITA, SEKÄ MIGREENIÄ!!!!!!!!!!!!!!!!

 

   Toivottavasti maanantai muuttuu vielä hyväksi iltaa myöten. En kestäisi jos tämä menee vielä pahemmaksi.  Tiedättekö onko olemassa, joitain kursseja mihin pääsee harjoittelemaan ulosantia =P

Shoppailua@hienona huomiseen. Ja suunnaton ikävä erästä AUta

   Eilinen tosiaan oli mega mahtava päivä, sekä juurikin se ilta. Juomaa en saanut alas kuin 2  ja puol, mutta ei  väliä, koska meno oli niin hyvä. Seura juomaksi olin muutenkin ajatellut juoda muutaman, että väliäkö sillä. Pelasimme piirrä ja arvaa peliä, mikä oli todella hauska!!!! Mikko voitti pelin jollain huijaus keinolla, aivan varmasti!!! Hehehehe. Ei kait rehellinen voitto oli. Oli muutenkin erittäin onnistunut ilta, joka tavalla. Kuten mainitsin, hyvää seuraa ja hyvää ruokaa mitä muuta sitä voi kaivatakkaan.
   Tänään Alex ja minä, saatoimme Annikan junalle joka palasi Ouluun, mutta ei hätää, sekopäämme saapuu Helsinkiin takaisin keskiviikkona, ja on sunnuntaihin asti. Sen jälkeen  Alex ja minä menimme minun vaarilleni. Hänellä oli ollut syntymäpäivät 23.10, niinpä kävimme siellä onnittelemassa. Allu oli piirtänyt vaarille 2 korttia, toisessa oli mega magea jääkarhu auto??!!! Heheh. Toisessa oli muumien mörkö. Kävin myös hakemassa vaarilleni kukkakimpun, koska hänellä taitaa olla kaikkea mitä hän haluaa ja tarvitsee.
   Kävimme myös Itäkeskuksessa shppailemassa. Tarkoituksena oli ostaa Alexille verhot, mutta koska Jysk oli kiinni jouduimme menemään Itikseen. Kävimme Anttilassa, jossa ajattelin, että verhoja olisi voinut olla, mutta EI. Se ei niinkään haitannut, sillä minulla oli muutakin ostettavaa sieltä: Alexin huoneeseen kehyksiä, johon laitamme Autot elokuva-lehdestä julisteita. Huomasin siellä olevan keskusvarastotyhjennys, ja paljon alennuksia. Minulta hävisi muutossa mm. paistinpannu. Ostin siis uuden mikä maksoi Anttilassa vain 9,95, kaiken lisäksi se oli vaaleanliilan värinen, IHANA!!!! Tietenkin ensiksi koitin katsoa jos olisi löytynyt pinkkiä =P Huomasin siellä myös kauniin lyhdyn, ja ne olivat alennuksessa, niinpä ostin myös sellaisen. Alex sai uuden leffan: Hain tarinan, jonka olen luvannut hankkia hänelle jo aika päiviä sitten, sekin oli alennuksessa. Näin ollen olen tehnyt eri hyviä löytöjä ja olen eri tyytyväinen itseeni.

   Alex on ollut kumman hoivaava tänään =)  Hän sanoi jotai, enkä kuullut, kyykistyin hänen korkeudelleen, kun Alex totesi, ja silitti poskeani: " Kiitos äiti, kun olet ollut niin reipas tänään." Minä vaivaannuin hieman, ja totesin hiljaa nolosti: "Joo, ei mitää." Hän pyysi myös anteeksi käytöstään:" Anteeksi äiti, että olen kiukutellut tänään." Minä:" Ei haittaa, kyllähän äitikin välillä kiukuttelee." Alex:" Joo, olen huomannut" =D
   Huomenna minulla on ns. haastattelu yrittäjäkoulutuksessa. He kartoittavat missä vaiheessa olen, mitä suunittelen jne. Tiedän, ettää tämä saattaa kuulostaa tyhmältä joillekkin ei varmana kaikille, mutta kuitenkin. Tätä varten haluan näyttää edustavalta. Luulen, että kaikki yrittävät työhaastatteluissa yms. näyttää edustavalta, tai edes siedettvältä. No ajattelen tämän puolen tunnin haastattelun aivan samoin kuin työhaastattelun, eli panostan pukeutumiseen, etten ihan spurgulta näytä. Huomasinkin Spiritissä Itäkeskuksessamme ollessamme, aivan ihanan hameen!!!! Juuri sellaisen joka on täysin minun tyyliä, olen etsinyt jo kauan korkea vyötäröistä ja minunlaistani hametta, tuloksetta. Tässä se nyt on: korkeavyötärö, ja kaikenkukkuraksi, henkselit!!!!!! Täydellinen!!! Päätin ostaa sen tässä tulos

   Sellainen päivä tänään. Nyt ajattelin siivota hieman ja sitten nauttia hyvästä kirjasta, sekä kupista kahvia tai teetä. Tänään alkaa harjoittelu kahvi/tee ilman maitoa, sillä Shelliltä ei löytynyt sitä???!!! Ja huomenna pitäisi alkaa tupakaton elämäni. Will see, peukut pystyy.
   Inhoan sitä kun huomaan, olevani heikko. Olen heikkona Mikkoon. Olen sanonut tämän monesti, mutta onhan tämä aivan järjetöntä. Kun hän ei ole kanssani mietin, mitä hän tekee, ajatteleeko hän minua kuten minä häntä, ikävöin häntä, vaikka juuri näimme. Tottakai aion nauttia tästä illasta täysin rinnoin, ja hyvästä kirjasta, mutta silti fakta on se, että nauttisin tästä illasta enemmän jos Mikko-mies makaisi kainalossani tai minä hänen <3 Juu tiedetää, aika pehmoo =P Hehehhehehe. En kyllästytä teitä enempää haaveilemalla miehestäni ja siitä kuinka ihana hän on.

Hyvä ruoka ja seura = Parempi mieli!!!!! Jaaa, ehkä muutama olunenki =P

   Noh huhhu, kun tuli tänään nukuttua. Valvoin eilen johonkin 4 odottaen, että rakas känni ääliö serkkuni saapuisi helsingin yöelämästä kotia. En tiedä missä vaiheessa, tämä nuori neiti sitten saapui hirveällä ryminällä ja räminällä: heitti pannut suoraan eteisessä ja kolautti itsensä lipastooni. HAHAH!!!! Oikein, sen siitä saa kun 150senttinen tyttö juo muutaman yli.

   Heräsin aamulla aivan hirveään pääkipuun. Kipu oli migreenimäistä jos ei ollutkin. Nousin ylös, melkein oksentaen, kävin lääkekaapista hakemasta parit buranat ja jatkoin unia. Varmaan tunnin päästä, heräsin, tai nukuin, mutta olin hereillä, valveunessa niin sanotusti. Päätä jyskytti edelleen, en voinut nousta.

   Minä, poikani ja Annika serkku lähdimme kauppaan ostamaan illaksi herkku aineksia. Alexin herkut olivat karkkipussi, ja juustonaksupussi, koska tänään on lauantai ja namipäivä. Meidän herkuiksi hankittiin ainekset jauhelihakääretorttuun (IHAN MAAILMAN PARASTA), fetasalaattiin, vadelmarahkaan, sitten perus karkit ja sipsit, tänään nimittäin illalla minä, Mikko ja Annika aiomme pelailla lautapelejä, kattoa leffoja, juoda muutamat ja pitää muutenkin hauskaa. Kuulostaa täydelliseltä, hyvä ruoka ja seura on yhtä kuin parempi mieli =) Eikös se niin mene???

   Päivä on tänään ollut pyhitetty siis ruoanlaitolle sekä siivoukselle. Olemme pesseet 2 koneellista pyykkiä, tiskattu, siistitty yleisesti yms. Silti kiva ja rento päivä ollut. Onneksi tänään illalla se Mikko saapuu, taidan olla aika koukussa siihen. Hirveä ikävä, ja eilen on nähty. This must to be LOVE!!! =D Heh.

   Toivottavasti muillakin on hauska ilta tiedossa: olkoon se sitten ryyppäämistä tai koti-ilta kuten meillä, mutta tämä ryhmä-rämä aikoo kyllä pitää hauskaa, ja oikeastaan tässä seurassa ei voi muuta ollakkaan. Have nice evening!!!!

-Danielah-

Sinistä ja lämmintä, ehkä vähän hellimistä

   Päivä alkoi, kun tepastelin viemään pikkumiehen tarhaan. Sieltä olisi pitänyt ehtiä 9:ksi koulutukseen, mutta en millään ehtinyt, koska minulla oli vähän selvitettävää tarhalla koskien eilistä. Hain poikani eilen tarhasta. Hänen poskensa oli musta, silmäkulmassa vekki ja, noh mitäs sitä kaunistelemaan, paskat housussa. En saanut selville sitä kuin vasta kotona. Ihmettelen vain miten helvetissä tälläista asiaa ei mukamas tarhassa huomata. Ihmettelen myös, että minun pitää itse udella, että mitä naamalle on käynyt, ja vastaukseksi saan: En tiedä. Hmm, erittäin outoa käytöstä. Pakko vielä sanoa, että Alex on jo pidemmän aikaa osannut käydä vessassa itse, eikä tälläisiä vahinkoja ole koskaan aikaisemmin käynyt. Tarhassa on myös muutaman kerran ollut muutakin outoa, onneksi on keskustelu aika pian niin selvitän asian pohjaa myöten, tälläinen ei voi jatkua.
   Menin koulutukseen tarhalta sitten. Päiväni oli lyhyt, sillä n.11 aikaa alkoi 5:llä meistä kartoitus kouluttajien kanssa ja me muut pääsimme kotia. Alexia ei viitsinyt vielä hakea, koska olisin ollut siellä päivä uniaikaan, niinpä päätin mennä Mikko-Murulle. Mikko nukkui vielä, niinpä minäkin sain tarvitsemani puolen tunnin tirsat, maailman parhaimmassa sylissä.
   Päivä Mikon kanssa oli ihana. Söimme ja joimme aamupalat sekä kahvit. Istuimme, halimme ja pusimme, kunnes lähdimme ostamaan Mikolle muutamia uusia farkkuja. Sieltä Mikko vei minut autollansa tarhalle ja haimme yhdessä Alexin. Otin uudestaan eilisen puheeksi, mutta ei mitää. Pieni naurahdus, ei selityksiä, ei mitään, USKOMATONTA!!!!!! Mikko tuli vielä hetkeksi käymään joimme kahvit ja nautimme yksinkertaisesti hyvästä seurasta. Sitten Mikko herra joutuikin poistumaan salia varten. Päivä ollut täydellinen, lukuunottamatta pettymystä mitä tunnen tarhaa kohtaan. Kohta lähdemme ulkoilemaan pikkuherran kanssa, ja sen jälkeen voisi sitä kotitöitäkin vaivaantua tekemään esim PESEMÄÄN PYYKKIÄ, kun minulla on puhtaat vaatteet jo loppu. Venytän kyllä aina tätä pyykkipäivää kotona. HEHEHEHHEHEH!!! Mitään erikoista ei siis ole tapahtunut. Odotan innolla seuraavan viikon koulutusta, ja sitä että koulutus lähtee vauhtiin.

Pukeutukaa lämpimästi tuolla on kylmää ja märkää. Minulla oli tänään iso sininen villatakki  lämmittämmässä. Kumpparit pitäisi käydä ostamassa kun sellaisia en vielä omista. Talvista/Syksyistä päivän jatkoa kaikille teille!!!!!!!

Wippiiii kohti yrittäjyyttä kohti unelmaani, kohti tulevaa elämääni!!!!

    Tiedättekö kun asiat menee niin hyvin ettei voi vaan enään uskoa!!! Noh, tässähän on nyt käynyt niin, että unelmani kohti yrittäjyyttä on startannut nyt nopeasti isoin harppauksin eteenpäin!!!! Olen niin onnellinen, ja usko itseeni ja yritykseeni ei ole edelleenkään laskenut, ei missään vaiheessa, vaan lähinnä kasvanut!!!

    Pääsin koulutukseen, sieltä saan puuttuvan tietotaidon yrittäjyyteen. Yritys jolta haluaisin tilata vaatteet, sanoi, että heille asia on ok. Eli nyt minulla on vaatteet, laukut ja kengät hoidossa. Isoin asia mikä vielä estää asiaa on raha, mutta uskon itseeni, sekä yritykseeni, uskon siis saavani lainan.

   Jos kaikki siis menee hyvin, vuoden loppuun mennessä olen käynyt koulun ja minulla on yrittäjyyteen riittävät tiedot ja taidot. Saan avattua liikkeeni maaliskuuhun mennessä(realistisesti siis joskus seuraavana vuonna), josta tulee upea, jossa on kohtuu hintaisia ja uskomattoman upeita vaatteita, kenkiä ja laukkuja!!! Saan vihdoin työpaikan siinä samassa, mistä olen haaveillut. En tietenkään mitä tahansa, vaan oman firman, joka tarkoittaa itsenäistymistä, vastuuta ja että työskentelen rakastamallani alalla. Jos liikkeeni alkaa pyöriä kunnolla, voin myydä minun suunittelemiani vaatteita myös.

   Tämä kaikki on onnistunut, koska olen panostanut tähän itse. Mutta rehellisesti voin sanoa, että en olisi päässyt näin pitkälle missään jos minun rakas mieheni ei olisi niin kovasti minua tukenut ja työntänyt eteenpäin. Olen haaveilija, ja välillä tuppaan jäädä haaveilemaan, vaikka olisi aika jo toimia. Kiitos mieheni, lakkasin puhumasta, ja aloin toteuttamaan asioita. Toivon, että asiat jatkavat eteenpäin rullaamistaan, ja että kaikki onnistuu. Pitäkää peukut pystyssä, kuulette kyllä heti kun näin tapahtuu!!! Ja saatan pitää vaatteista, kengistä ja laukuista galluppia täällä, että mitä mieltä te olette  niistä, koska teidän mielipidehän se tärkein on!!!!

                                                                              Mikolle  

Kulta kiitos kun kestit kun olin työtön, ja tuit.

Olen edelleen sitä, mutta ainakin menen kohti päämäärääni.

Olet unelmani, sielunkumppanini.

Pelastit minut monesti, monella tapaa, itseltäni ja painajaisiltani.

Sinun takiasi haluan olla parempi ihminen. 

Olemme vain ihmisiä, teemme virheitä, olemme ilkeitä.

Kuitenkaan emme voi olla ilman toisiamme, olemme toistemme puolikkaat,

ilman toisiamme olemme vain ihmisraunioita, puolikkaita.

Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä tulen olemaan.

Kestän pahimmatkin myrskyt, koska näen sisääsi.

Olemme räjähtävä voima niin hyvässä kuin pahassa.

En kestä olla ilman sinua, enkä halua.

Rakastan sinua.

Olet minun voimani, ja minä sinun.

Pyyhin kyyneleesi ja sinä minun.

Nostat minut maasta, kun en jaksa enään, olet enkelini tähän elämään.

Smoking again

   Minkä takia päivityksiä ei ole tullut tupakan lopettamisesta, johtuu täysin siitä, että retkahdin ja pahasti. Olen polttanut jatkuvalla syötöllä koko aika. Nyt kuitenkin päätin, että sunnuntaina/maanantaina, se loppuu TAAS. Nyt haluan, että se on viimeinen kerta kun lopetan. Uusi terveellinen elämä on tervetullut, toivon, että se onnistuu. Onneksi tukena on mieheni. Te muut lopettajat, kertokaa kokemuksianne, vaikeuksistanne, kuuntelen mielelläni, sillä itseäni ärsyttää kun retkahdan. En ymmärrä, olin 2 viikkoa polttamatta, miten päätöksen pito on niin helvetin vaikeata??? AAARRRRGGGHH!!! Tästä se lähtee, toivottavasti!!!!
   On monia syitä joiden takia ei kannata polttaa. Suurin on terveys. Tupakan takia ei kannata kuolla, mutta myös kasvot. Koska se mitä tupakka tekee kasvoille on kamalaa.  Te jotka yritätte lopettaa laitan teille kuvan, jossa näette mitä kaikkea hyötyä tupakanlopettamisesta todella on.

 

   Ja eiku lopettamaan !!! Päivittelen taas sitten edistymistäni!! Toivottavasti te muutkin lopettajat onnistutte, eikä teille käy kuten minulle useasti. ONNEA MATKAAN!!!

Päivän nimi: POSITIIVISUUS & REHELLISIÄ ihmisiä on vielä olemassa!!!

   Tämä päivä on ollut mitä täydellisin monestakin syystä!!! Muistatteko kun kerroin, että viikonloppuni oli kaamea? Kun kerroin, että omaisuuteni hävisi, kun olin kauhea känniääliö??? No ensimmäinen päivän positiivisuus liittyy siihen. Olen soittanut jatkuvalla syötöllä poliisin löytötavara toimistoon. Tänään soitin taas, ja sain kuulla, että rakas hapsu lompakkoni oli siellä. Olin varma, että kortit ja rahat olisi viety, mutta EI!!! Minun luotto/pankki kortit olivat tallella, henkilökortti tallella ja RAHAT TALLELLA!!!!! Sinä ihana ihminen joka palautit lompakkoni, kiitos ja kumarrus!!! Minulla on erittäin huonomieli kun en voi kiittää sinua mitenkään. Olisin halunnut antaa kukkia, tai jotain. Harvemmin nykyään enään tapaa tuollaisia ihmisiä, joten SUUR KIITOS sinulle, olisitpa jättänyt yhteystietosi!!!! Lompakossani ei ollut mitään muuta vikaa kuin, että se haisi vähän pissalta, mutta se olikin löytynyt puistosta nurmikolta. Olen onnellinen, vaikka se olisi ollut kakkainen!!! KIITOS VIELÄ!!!!
   Toinen päivän positiivisuus. Ilmottauduin yrittäjyys kurssille, koska viimeksi kartoituksen jälkeen pääsin toiselle varasijalle. En halunnut luovuttaa, nyt uudestaan kehiin kovemmalla asenteella vaan. Noh, ilmoittautumisen jälkeen minulle tuli tunne, että minun kannattaisi vielä soittaa, ja niin kannatti. Pääsin heti mukaan kartoitukseen, vaikka hakemukset olivat jo olleet käsittelyssä.  Toivon todellakin, että kaikki onnistuisi. Olen ollut ahkerana, tehnyt laskelmia vaateyritystäni varten, sekä sisustus suunitelmia. Nyt enään toteutus ja yhteistyö kumppanit. Olen varma, että kaikki onnistuu, jos vain pääsen kurssille ja saan tarpeeksi tietoa. Vaatteet ovat upeita, merkkiä ei saa Suomesta, se on halpa. Olen onnesta soikea.
 Kaiken lisäksi, minulla on ihana poika, sekä ihana mies. Mitä muuta voisin toivoa?? En keksi mitään.

Taulu: Kaj Stenvall, Rajaton onni

Serkku tuli Helsinkiin, viikoksi, minun luokseni!!!! Tästä se soppa syntyy =)

   Viiko on lähtenyt käyntiin. Rakas serkkuni tuli Oulusta jossa hän tällä hetkellä asustelee, ja opiskelee.

    Serkkuni on yksi maailman kilteimmistä,hulluimista ja älyttömimmistä ihmisistä jonka tiedän <3 Aikalailla siis kuulostaapi minulta. Serkkuni Annika ja hänen kaksois siskonsa ovat tehneet minulle läpi elämäni kaikenlaisia jekkuja. Ollessani suht nuori, tytöt sulkivat minut parvekkeelle alasti. Tulimme saunasta, ja he taisivat repiä pyyhkeeni päältä ja näin. Tänä vuonna neiti näsäviisas repi bikinien yläosani pois päältäni. Jouduin odottamaan vedessä, liian kauan. Se taisikin olla ensimmäinen kerta kuin meinasin oikeasti suuttua Annikalle, mutta onneksi olen nopeasti leppyvää merkkiä =P Mutta Annika tosissaan on yksi rakkaimmista ihmisistä minulle, vähän sekopää, mutta voiko häntä syyttää, kun hän on minun seurassani ollut koko nuoruutensa. Hehe.

    Ilmat on kylmenneet, Suomi vihani on alkanut taas. En siedä kylmää!! Minä olenkin käyttänyt toppatakkiani jo 2-3 viikkoa. Tiedetään, en ole luotu tälläisille ilmoille. Nyt suunittelenkin, että voisin tässä talvella lähteä ulkomaille rakkaan Mikko-miehen kanssa. Se olisi mukavaa, pääsisi pakoon talvea edes hetkeksi. Taas tänään päälläni oli toppatakki. Ja olin silti aivan totaalisen jäässä.

   Muistakaapas nytten pukeutua lämpimästi, ettei pääse flunssa yllättämään. Vaikka ulkona näyttää aurinkoiselta, siellä EI ole lämmin, huom. EI ole lämmin, vaan TÖRKEÄN KYLMÄ!!!!

What is LÖÖÖÖVVVV!!!!?????

   Kun ei minulla nyt mitään järkevää asiaa tässä ole, niin päätin kirjoittaa vähän höpö höpöjä rakkaudesta. Rakkaus on kumma juttu, silloin kun oikeasti rakastaa toista on valmis tekemään mitä vain toisen vuoksi, antamaan anteeksi, lentämään kuuhun, mitä vain. Mihin rakkaus perustuu, onko olemassa ikuista rakkautta, mistä tunnistaa aito rakkaus???

   Ollessani nuori, ja näin vanhempana kohdatessani uudestaan Mikko-miehen, minä ihastuin salaman nopeasti. Vatsassa oli perhosia, kädet hikosivat, punastelin ja ujostelin. Tämä tunne johtuu aivojen tuottamasta dopamiinista.
   En pystynyt keskittymään mihinkään. Kotona juoksin koneelle kuin riivattu, vain katsomaan onko hän jo kirjoittanut päivittäisen viestinsä fb:hen. Kun näimme, en halunnut lähteä, saati odottaa seuraavaa kertaa, tähän on syynä fenyylietylamiini.
   Näin ihastuin, tunne ei ollut yksipuolinen. Pikku hiljaa me rakastuimme. Katsoimme toisiamme rakkauden verhon läpi, emme nähneet toistemme virheitä ollenkaan. Tämä johtuu dopamiinin, noradrenaliinin, fenyylietylamiinin ja oksitoniinin erityksestä. Olimme pilvessä rakastumisesta. Jotta mukava rakastumisen tunne säilyisi, kuten mikä tahansa huume, se tarvitsee isompia ja isompia annoksia pientä coctailsekoitusta.

   Sitten karu totuus paljastuu toiselle, hän ei olekkaan täydellinen. Aletaan huomaamaan toisen virheet ja puutteet. Tässä kohdin kaikki on kiinni kemioista. Kestääkö rakkaus, vaikka toinen ei olekkaan täydellinen?? No kyllä, ainakin tässä kodissa on tähän mennessä riittänyt =) Fyysinen koskettelu lisää oksitoniinin eritystä, intohimon, läheisyyden, halimisen ja pusimisen tarve lisääntyy. Eli muistakaa kosketella toisianne  =)
  Parinvalinta tarkoittaa ongelmienvalintaa, sanoo parisuhde neuvoja Daniel Wilen.  Toista ihmistä kun ei voi muuttaa. Onkohan näin? Jos toinen osoittaa toisenosapuolen ongelma kohdat ja toinen haluaa muuttaa itse ne pois, luulisi tämän  olevan mahdollista, mutta tiedä häntä. Ja nyt voinkin todeta, aivan kuten aiemmin jo sanoin, seksi on suhteen liima. Hyvä suhde myös edellyttää luottamusta ja kunnioittamista. Rakkaus on pieniä tekoja. Tekoja ja työtä ilmatteeksi, ilman, että oletetaan, että saa jotain takaisin, itsensä uhraamista toisen eteen. Halua tehdä toisen vuoksi asioita, joista tietää toisen ilahtuvan, vaikka itse ei ehkä haluaisi tehdä.

      Tahdotko rakastaa tänää

eilistäkin enemmän

Tahdotko olla mukana

myllerryksessä elämän

Osaatko riidellä viisaasti,

lempeästi ja kuunnellen,

Sopia ennen pimeää

nauraen, anteeksiantaen.

Oletko valmis kaikkesi

ja enemmän antamaan

Olethan valmis vastuun

teoistasi kantamaan

Haluatko ottaa vastaan 

elämän suuret ihmeet

Haluathan  yhdessä poimia

pienetkin onnen rippeet

Ethän koskaan anna periksi

vastoinkäymiselle

Olethan ystävä hädässä,

ihminen ihmiselle

Tahdotko, osaatko, jaksatko?

Luulen tietäväni vastauksen

Olet kanssani täällä tänään,

sain sinusta kumppanin ikuisen

Runo: Veera Nieminen

Syksyn värit ja maisemat, sekä ajatuksia ennakkoluuloista

   Tänään lähdin Itäkeskukseen päin, koska olimme sopineet vaarini kanssa, että menemme valokuvailemaan ulos luontoa. Hän, mummini sekä isäni ovatkin vaikuttaneet todella paljon siihen, että pidän kuvaamisesta näin paljon. Äitini miesystävä  myös kuvaa erittäin paljon, ja hänen kuvansa ovat todella henkeäsalpaavia, käykää ihmeessä tsekkaamassa osoitteessa www.mikalaukkanen.net. Kävin taas itsekkin vilkaisemassa, niin ei voi muuta todeta kuin:"WOU!" Voi kun minäkin olisin vielä joskus noin hyvä. Tässä kuitenkin minun kameralla otettuja kuvia:

                                       Kuvaaja kaverini : Rakas vaarini

    Teimme pienen lenkin. Kävelimme pientä hiekkatietä pitkin, kuvaten kaikkea mahdollista, pientä, suurta ja kaunista, jopa minustakin tuli muutama kuva otettua.

  

   Matkalla löysin vaikka mitä. Löysin tien sivusta myös kiviä, ja tein niistä oman pienen taideteoksen.

Aanu-uupolle

   Käveltyämme jonkun aikaa, tulimme paikkaan jossa oli kiipeily telineitä sekä salilaitteita!!!! Mahtava paikka, en koskaan ole nähnyt sellaista. Tuolla voisi vaikka käydäkkin joskus keväällä, kesällä se voisi olla liian kuumaa hommaa, varsinkin jos kesät tulevat olemaan yhtä kuumia kuin viime kesä oli.

   Oli hauska kiipeillä telineissä, olisin halunnut testailla muitakin oudon näköisiä vempaimia, mutta oli ehkä jo aika siirtyä eteenpäin. Ehkä saan suostuteltua jonkun mukaani leikkimään sinne, tietty helpoin tapa olisi vain ottaa Alex mukaan, mutta tarvitsenhan tietty lastenvahdin meille kahdelle =P

   Ja katsokaa mitä löysin, luulin, että näillä ilmoilla ei enään tälläistä näkisi. No mutta nämä ovat kyllä istutettuja, mutta silti.

   Tämä olikin viimeinen kuva tekemältämme retkeltä. Sitten oli aika hakea Alex joka nauttii tällä hetkellä täysin rinnoin syksystä, vaikka sanoikin ikävöivänsä jo kesää.

   Sellainen päivä minulla siis. Elämässäni kohtaan ihmisiä joiden kanssa en aina ole samaa mieltä. Ja se on ok. Mielipiteistä/makuasioista ei voi kiistellä sillä jokaisella on oikeus omaan. Tässä minun mielipiteeni ennakkoluuloista. Minä en pidä ennakkoluuloisuudesta ollenkaan.

   Olin kerran jossain juppi liikkeessä, vielä ollessani töissä. Olin mennyt sinne katselemaan tuotteita, jos sieltä löytyisi, vaikka jotain kivaa. Myyjä seuraili minua vähän liian innokkaasti, tuli tunne, että hän luulee, että varastan. Lopuksi kysyin, jonkun tuotteen hintaan, kun myyjä töksäytti: "Ei sinulla siihen ole varaa."  Tässä nähdään mitä ennakkoluulo voi pahimmassa tapauksessa olla. Hän määritteli varallisuuteni ulkonäköni perusteella, kuinka törkeätä!!!

   Minä en ole rasisti. Mielestäni ulkomaalaiset jotka eivät edes yritä Suomessa opiskella, tehdä töitä tai jotain muuta, vaan hengaavat, ryöstävät ja raiskaavat, heidät voitaisiin mielestäni lähettää takaisin omiin maihinsa. Ajattelen näin myös suomalaisista, he jotka eivät edes yritä, vaan todellakin vetävät viinaa ja aineita ja notkuvat steissillä, heidät voitaisiin kaikki lähettää johonkin pieneen saareen ja upottaa vaikka saari sitten. Mutta en koskaan, koskaan ole inhonnut ketään ulkonäön takia. En sen, että tämä on tummaihoinen, kiinalainen tai intialainen, koska se miltä ihminen näyttää ei todellakaan kerro siitä millainen ihminen on sisältä. On väärin vihata ihmistä ulkonäön takia. Ajatellaan vaikka Notre Damin kellonsoittajaa. Häntä vihattiin ja pelättiin, koska hän oli erilainen.

                                                  Erilainen, mutta sydän täyttä kultaa.

   Minä näytän melko nuorelta. Ollessani raskaana, sekä Alexin synnyttyä sain pahoja katseita, sekä kommentteja kaupassa vanhemmilta ihmisiltä mm."Ei kakara sovi äidiksi."  tai "Ei lapsi pysty kasvattamaan lasta, säälin lastasi." Minua loukkasi erittäin paljon, koska ensinnäkään en ollut mikään erikoisen nuori äiti, eivätkä ne ihmiset vaivaantuneet edes kyselemään ikääni, he arvostelivat ulkonäköni perusteella.

   Negatiivisuudella, eikä pahalla voi koskaan saada hyvää aikaiseksi. On fiksua olla hieman ennakkoluuloinen, esim. opettaa lapselle, että vierailta ei oteta karkkia, tai vieraiden mukaan ei lähdetä, mutta lasta, tai ketään muuta ei sovi opettaa vihaamaan mitään tai asettaa ennakkoluuloja. Meillä kaikilla on omat mielipiteet, mutta välillä tuntuu, että ennakkoluuloisuus on ensiaskel vihaan. Se tekee minut surulliseksi. Jos ennakkoluuloja ei olisi, ei olisi niin paljon vihaa, jos ei olisi niin paljon vihaa ei olisi niin paljon surua.

             Ja vielä lopuksi hieman unelmointia, John Lennonin Imagen tahdissa =)

             Rakastakaa itseänne ja toisianne, pyytäkää anteeksi ja antakaa anteeksi.

Metsästetty Mekko löytyi, seuraukset illasta: Morkkis, 2 pvän Krapula, Kadonnut omaisuus!!!

   Ihme jota kaipailin tapahtui. Löysin totta tosiaankin H&M:n ruskean ihanan röyhelö mekon, mikä oli 34 koko, ja mahtui päällekkin.

 
   Lauantai ilta alkoi yhden parhaimman ystäväni tupareilla. Kaikilla oli hauskaa, juotiin syötiin, kuunneltiin musiikkia, keskusteltiin, eli etkot olivat erittäin onnistuneet!!!  Jäimme toviksi ystäväni asuntoon kahdestaan jorailemaan, ja tietty perus kuvaus-sessio oli otettava.

                  Tässä olemme juuri siirtymässä ulos, missä muut odottivatkin jo meitä.
       Me olimme hetken Vantaalla baarissa, kunnes siirryimme kahdestaan kaupunkiin.
                             

  Kuitenkin alku ilta oli hauska, kunnes lähdimme baarista pois. En tiedä miten voisin muuttaa iltaa, jottei se olisi loppunut kuten se loppui. Minulta hävisi tosissaan lompakko, jossa on ainoat henkkarini, ainoat kortit millä saan tililtä rahaa ja kaiken lisäksi käteistä myös. Järkyttävää!!! Mutta kuitenkin, olen hengissä, kortteja ei ollut ehditty käyttää, nyt pitää vain toivoa, että henkkarini ilmestyisi, nimittäin tämä taitaa olla 3-4 henkilökortti tähän pariin vuoteen mikä on kadonnut. Todellakin olen potenut maailman pahinta morkkista, sekä krapulaa, joten en ole voinut päivittää edes blogiani. Olen maannut peiton alla ja paennut maailmaa. Tässä kuva joka kuvastaa siis loppu iltaa osuvasti:

    Loppu osuuden haluaisin osoittaa Rakkaalle Tahma-Tassulle: Santulle, joka todellakin yksi parhaimmista ystävistäni. Kiitos, että tulit elämääni, kiitos että olet auttanut minua, kiitos kun jaksat minua tukea. Kiitos kaikesta. Olet niin kaunis, sisältä kuten ulkoa. Sinulla on suurin sydän, ja olet kiltein ihminen jonka tiedän. Jos minulla on huono päivä, saat minut hymyilemään, jos olen surullinen saat minut nauramaan. Olen onnekas, että tulit elämääni. Olen iloinen, että löysin ystävän, jonka kanssa olen samalla aalto-pituudella, ja joka kestää minua juuri sellaisena kuin olen. Niin kauan kun sinut olen tuntenut ei välillämme ole ollut ongelmia, koska yksinkertaisesti, ei sinun kanssa voi niitä tulla!!! Thanks beibs you are the best!!! Seuraava kuva on omistettu sinulle:

 

                                                              YHTEENVETO:

   Taas voin siis todeta, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Äitiltä sain jo puhuttelut, se oli sekä ärsyttävää, että hellyyttävää. Jollain sairaalla tavalla jopa nautin siitä =) Äiti on aina oikeassa. Kuten äitini sanoi: " Viina on viisasten juoma." Jep, minä se en vaan taida lukeutua niihin viisaisiin siis.  Nyt voikin hyvillä mielillä jättää sen viinan kanssa läträämisen fiksummille ihmisille siis, kun minulle se ei vain sovi. Neuvoja elämään: Kuunnelkaa äitiänne, ja jos teillä on joku hyvä ystävä, näyttäkää se hänelle, aitoja, elinikäisiä ystäviä ei löydy hevillä, minä lukeudun niihin onnekkaisiin jotka saavat tästä etuudesta nauttia!!!

Kuvaus päivän kirous, totta vai tarua???

   Hain tänään rakkaan poikani tarhasta. Päätimme lähteä metsästämään meille uutta sohvaa, joka löytyi, mutta jäi vielä toistaiseksi kauppaan. Sieltä matkamme johti Itäkeskukseen, joka oli ainut paikka missä en ollut käynyt vielä metsästämässä H&M:n ihanaa röyhelö mekkoa. Matkasimme bussilla, koska en edelleenkään omista autoa, ainakaan vielä seuraavaan vuoteen. Kun jäimme bussista, poikani jäi tuijottelemaan jotain ihmeen puluja, tai jotain vastaavaa. Yht' äkkiä kuului parkaisu käännyn katsomaan, poikani oli pulujen lumoissa kävellyt suoraan tolppaan päin, ja huomenna on tarha kuvaus.
   Historiaa. joka vuosi, juuri ennen kuvausta, päivää tai paria ennen, Alex toheltaa ja naama on sen näköinen. 3:ssa edellisessä kuvassa taitaa olla kaikissa otsassa rupi tai mustelma?
   Kävelimme heti H&M:n. Pienin koko minkä löysin kahvin värisestä röyhelö mekosta oli 38, huomasin siellä myös valkoisen mekon jota olen myös katsellut, ja ajatellut ostaa sen, jos en kahvin väristä röyhelömekkoa löydä. Valkoista ihanuutta löytyi 34 kokona, ajattelin että testaanpa sitäkin. Kuvaa en siitä löydä, mutta se on myös sifonkimainen, alaosassa on isokoriste leikkaus, samaisesta kankaasta. Alex oli sitä mieltä, että valkoinen oli parempi ulkonäöllisesti, mutta sovitus kertoisi kumpi mekko olisi oikeasti hyvä/täydellinen. Lähdimme kuitenkin ensiksi syömään ja niinpä laitoin vaatteet varaukseen, ja pyysin, että myyjä soittaisi vielä muihin liikkeisiin, ja kysyisi kahvin väristä mekkoa. Ruokailu saattoi alkaa.
   Ruoat oli syöty, olin luvannut, että Alex pääsee hyppimään hyppy laitteeseen, joten ruoan jälkeen käytiin urheilemassa, tai Alex kävi.

   Kun pomput oli pompittu, lähdimme takaisin H&M:n. Lähdimme hyppypaikalta, kun taas kuului parkaisu, käännyin ja näin Alexin tippa linssissä, pitelevän otsaansa. Tällä kertaa, hän oli jäänyt tuijottamaan hyppypaikkaa, ja kävellyt suoraan metalli pömpeliä päin, ja näin saimme ison kuhmun päähän. Ja näin voin taas todeta, että kuvaus päivät ovat meidän perheessä kirottuja.
   Mekosta vielä sen verran, kahvinvärinen 38 mekko ei  pysynyt päälläni, valkoista en saanut alhaalta kunnolla päälleni, eli tyhjin käsin pois =(  Onneksi lauantaihin on vielä aikaa jos jokin ihme sattuisi tapahtumaan, ja löytäisin 36 kahvista tai valkoisesta mekosta. Jos joku sattuu näkemään pääkaupunkiseudun H&M:ssä näitä kyseisiä mekkoja, niin laittakaapas kommenttia meikäläiselle. KIITOS!!!


                         TYHMÄSTÄ PÄÄSTÄ KÄRSII KOKO KROPPA

   1. Jos olisin ostanut mekon heti kun näin sen, minulla ei olisi mitään ongelmaa.
   2. Jos olisin maanantaina muistanut maksaa puhelin laskuni liittymäni olisi auki.
   3. Jos olisin muistanut venytellä eilen kunnolla, ei jokainen liikkeeni sattuisi näin saakelisti

         Koskaan kellään ollut samanlaisia ongelmia??Anyone?? Ikinä???Edes joskus???

                         Ehkä se aurinko paistaa tähän risukasaan huomenna?? Hopefully!!!