Lauantaina heräilimme ihan jopa ok ajoissa. Joimme kahvia hetken siitä sitten suuntasimme nokkamme kohti Kumpulaa. Kumpulassa oli jotkut koko kylän kirppispäivät ja menimme siis sinne vähä fiilistelemään. Siellä oli ihana tunnelma, lapset ja aikuiset soittivat musiikkia, möivät tietty tavaroitansa, jotkut olivat leiponeet jotkut taas tehneet ruokaa joita myivät.. Siis aivan maailman mahtavin tunnelma.. Automaattia ei näkynyt, niinpä me Tiian kaa kävimme hakemassa krapulaamme jotain muuta kaupasta. Tiia osti lakua ja juustotäytteisiä paprikoita, minä ostin meille taco sipsejä ja juusto kastiketta =D
Tunnelmia Kumpulasta. Kumpulasta suuntasimme nokkamme kohti Maailma kylässä festareita.
Ihana enkelin kiharainen ystäväni, sekä ihanat kevät kääryleet!!!!
Ja tästä se taas lähti... Porukkaa koolle ja puistoilee festareille alkon kautta.. Pari pulloa valkkaria mulle..
Ja näin.. Fiilis oli mahtava hyvää seuraa ja musaa.. Kerjäläisiä vähän liikaa, mutta muuten jees.. Siitä menimmekin baariin, ja sitten toiseen ja sitten vielä menin kolmanteen... Sieltäkin löytyy kuva, tunnelmat taas aivan katossa =D
Viikonloppu on tosissaan tultu oltua huolella hunningolla, eli blogin kirjoittelu on vähän jäänyt. Mutta aloitetaanpas perjantaista. Perjantaina tosissaan olimme puhuneet, että lähtisimme turkuun, tai sitten jäisimme stadiin. Minä olin virheellisesti kuvitellut että maailma kylässä festarit alkaisivat jo silloin. Tiia tuli hakemaan minut Shelliltä ja siitä suuntasimme kauppaan ja Tiialle. Tiia olikin jo käynyt ostamassa punkku ja valkkari pullon, ja sitten teimme vielä ruokaa...
Tässä näkyy vähä viikonlopun asua. Eli päässä pantterihuivi, kaulakoruja parit, yhdet taitaa olla tuliaisia Bulgariasta, H&M:n tuubi toppi, kirppikseltä löydetyt housut...
Joka tapauksessa Tiialla korkkasimme viinipullot. Olimme ostaneet munakoisen, ehkä komeimman munakoison ikinä. Siivutimme sen. Laitoimme sen päälle voita, fetaa ja laitoimme päälle toisen siivutetun munakoison ja pari tippaa pestosta tulevaa ylimääräustä öljyä...
Munakoiso-fetaset menossa uuniin
Pasta kiehumassa
Munakoisot valmiina
Pastaa, pestoa, fetaa ja luumutomaatteja... NAM NAM NAM
Viinipullon avausta =D
Ja siten ruoka olikin valmis.. Vóila...
Että olikin hyvää huh. Tässä vielä päivän asusta kunnon kuva..
Loppu ilta tulikin fiilisteltyä kaikkia vanhoja nostalgisia biisejä =D Oli mukavaa!!!!
Sellanen oli perjantai. Loppuen lopuksi päädyimme lähi räkälään yhdelle koska röökit oli loppu. Pesimme pyykkiä, saimme aikaan vaaleanpunaisia pyykkejä. Kerta kaikkiaan siis onnistunut ilta =D Hyvää seuraa ja ruokaa = Parempi mieli
Aamu meni vähä reisille, mutta pääsin vihdoin kuitenkin sinne kaverin koululle jossa minulla värjättiin tukka. Tukan värjäyksen jälkeen olikin aika juosta duuniin. Kirjaimellisesti juosta, nimittäin meillä vähän venähti... No joka tapauksessa kuin ihmeen kaupalla minä kerkesin töihin.
Töissä meinasi parku tulla pari kertaa, mutta pidättelin. Kunnes pääsin kotiin. Kävely matkalla minä itkin, ja pidin aurinkolasit visusti silmillä.. Tajusin, että joka torstai kun olen mennyt kullalleni, en enää menisi, koska minulla ei ole kultaa. Tuli niin yksinäinen olo.
Uusi tukka
Väriä ei nyt kyl näissä kuvissa hyvin näe, mut siis se on punainen ja otsikseen laitettiin sitten vaaleita marmoroituja raitoja =)
On tosi paska ja kipeä olo taas joten lopettelen tähä huomenna näätte mun kynnet =D
Aamusta töihin.. Pääsin tosissaan kolmelta. Tänään oli huomattavasti parempi päivä kuin eilen, en edes purskahtanut itkuun. Ainakaan duunissa. =D Sieltä sitten taas kävelin kotiin, ja nopeasti vaatteiden vaihtoon, Alexille varavaatteet mukaan ja sitten tarhalle kevät juhliin.
Matkalla tarhaan bongasin kukkia, tulppaaneita. Ne olivat niin kauniita. Mieleeni tuli Mikko en edes tiedä miksi.
Alexia jännitti niin paljon, että hän ei uskaltautunut esiintymään. He olivat itse tehneet soittimet ja jotkut ihme pannat. Otin siis näistä kuvat kuitenkin =D
No panta on toi vihreä jossa on kukkia, ja ketsuppi pullo on se soitin, Alex on itse koristellut sen =D
No Mikko ja minä luultavimmin pysymme kuitenkin "ystävinä". Olemme edelleen fbssä ystäviä. Olisiko ollut tänään vai eilen ku huomasin hänen nukkumatti statuksensa. No eiköhän siellä VI**N tarhassa esitetty sekin. Enköhän minä alkanut itkemään. Varmaa kaikki ajattelee että olen ihan pimeä. Juu, ja töissä kysyttii, että onko kaikki varmana ok, et vaikutan väsyneemmältä ja jotenkin en omalta itseltäni. Juu toki, kaikki on loistavasti, hymyilen ja tunnen kuinka kyyneleet kohoavat silmiini, mutta ITKE EN!!!!!
Tarhan kevät juhlien jälkeen suuntaamme Alexin kanssa myyrmäkeen. Käymme kirppiksellä, ja löysin kaikkea. Löysin itselleni mustan satiini korsetin 1e, ja sellaista olen jo metsästänyt kauan... Huomaatteko shoppailua sydän suruihin.
Noi housut oli tosi hauskat. Ne ei ole täys mittaiset ja vähä löysät, sekä jotenki siistin oloiset. =D
Mikä pitää sydämeni murtuneena on rakkaus häntä kohtaan. Minä olen vähä vajokki enkä ymmärrä eroja jos rakastaa toista osapuolta =D Jeeeessss ai nou =P Oon vähä hönötin. Joka tapauksessa, mä tein itselleni aivan mahtavan pläänin tän eron vuoksi. Mä tunnen mun murun eli Mikon hyvin. Mä kuvittelen pahimmat asiat siitä, tai oikeastaa musta tuntuu että kuvitella ei tartte, koska se on mies, mutta kuitenki, mä tiiän et ku ajattelen, että Mikko on irtautunut ja jatkanut eteenpäin, käy treffeillä yms. niin mä satutan itseni pahasti, mut se on ainut keino... Hehhehhehe.. Se on toiminut aika hyvin. Mut se on hyvä et se pääsee eteenpäin nopeasti, kyllä tuki on tarpeen, ja joku sanoi kerran pitkän suhteensa jälkee, että ku jatkaa nopeesti eteenpäin se turruttaa kipua. Itse en tätä aio testaa.. En tiiä.. Tää tuntuu niin erilaiselta kuin ennen. Tää tuntuu niin pahalta. Et oikeasti tekis mieli vaa jäädä himaa makaa eikä liikkua mihinkää. Maata sängys ja nukkua päiviä ohi. Mut ei pysty mul on Alex, ja töitä on pakko painaa nyt kun niitä on..
Päälläni tänään oli H&M:n pinkki tuubi toppi, sekä Spirit Storen korkea vyötäröinen hame.
Loppuun vielä biisi joka on soinut koko päivän päässä, ja sen saattelemana oon saattanut hajotakkin muutaman kerran. Mut ei, nyt ei kerkee pysähtyy. Miksi mul on niin ikävä?? Miksi sen on niin helppo siirtyä eteenpäin??? Miehet on tyhmiä ja ne ajatteleee vaan munallaan... VITTU!!! (Anteeks kauheasti, en mä oikeasti tota tarkoittanut, mut sallitaan se nyt multa. Mä haluan vihata miehiä hetken, tai oikeastaan mä tarvitsen sen. Ja olen tosi pahoillani, että avaudun tästä. On niin perse olla.. Mut hei, ette te miehet oikeasti oo perseestä, ettekä oikeasti ajattele vaa munallanne,ETTEPÄ!!!!! Anteeksi taas.. )
Edelleen niin ontto olo.. En voi edes sanoin kuvailla. On outoa, että on selvinnyt 26, melkein 27-vuotta ilman tälläistä oloa. Tyhjää vaan sisällä.. Surua.. Tuskaa.. Haluan vain muurautua peiton alle, eikä minulla ole edes aikaa siihen mikä vituttaa minua vielä enemmän. Koska sitten kun pysähdyn, niin se iskee vielä kovemmin. Ja jos tämä tuntuu jo nyt tältä miltä se sitten tuntuuu, en edes halua tietää.. En todellakaan!!!! Tunnistan tässä riidassa mistä kaikki lähti omat mogani, jotkut pahoja jotkut pahempia, mutta se mistä se lähti, ei mielestäni ollut eron arvoista. Ehkä se sitten kertoi enemmän rakkaudestamme. Minä olen naiivi, ja en usko että aitoa rakkautta erottaa mikään. Niin paljosta me selvisimme, niin en olisi uskonut.. Tyhjään tilaan oli pakko saada jotain niinpä tilasin itselleni jotain pientä kivaa.
Noi ylemmät kengät kengät mä bongasin muuten asiakkaalla, oli pakko kysyy et mistä oli hommannu. Livenä näytti iha yber siisteiltä.
Tilasin sittn vielä Alexille hupparin, farkut, hihattoman ja pitkähihaisen.
Ylimmt kengät maksoivat jo melkein huntin, eli loppusaldoksi sainkin lähemmäs 200e, mutta koska Ellos
onniin ihana mulla oli joku ale homaa, ja sainkin sitten koko paketin 130e =D Jes jes jes!!!!
Onko olo parantunut ei. Olen tehnyt kaiken minkä voin. Shopannut, syönyt suklaata. Mutta ku aloin syömään suklaatakin tuli mieleen Mikon tekemä kaakao, ja kun hän kertoi että siinä on jotai, mitkä nostavat mielialaa. Pillahdin taas ihan hysteeriseen itkuun. Alexin kanssa puhuimme tänään kaneista, ja hän kertoi, että Hani pupu onkin poika, vaikka sen piti olla tyttö. Olin alkamassa selittää Mikosta ja Maurista kun taas purskahdin hysteeriseen itkuun.. Toivottavasti tämä loppuu pian, sillä töissä oli humautettu kuulemma minun mielialastani. Miten voi olla näin ikävä, ja pahamieli???
Oloni on paska. Surullinen. Paska. Paska. Paska AI NIIN ja PASKA!!! En muista milloin olisin itkenyt näin paljoa. Eilen itkin kun kävelin sateessa kotiin. Jatkoin itkua, hysteeristä itkua kotona. Menin suihkuun sillä olin aivan jäässä, koska olin kävellyt sateessa, ja vaatteeni olivat edellisestä vesi sateesta aivan märät. Suihkussa tipahdin polvilleni ja itkin. Itkin niin paljon, että räkä valui poskella. En jaksanut edes pyyhkiä, onneksi siis olin suihkussa. Suihkun jälkeen Mikko tuli, Mikko meni. Menin hyvissä ajoin odottamaan Mikkoa alas, koska häpesin hysteeristä itkuani. Poltin tupakkaa minkä pystyin itkultani. Mikko tuli. Hän oli vihainen ja puhui. Itkin, en saanut sanoja suusta, en pystynyt sanomaan mitään, en pystynyt edes katsomaan häntä. Itkin vain. Kun hän oli poissa itkuni yltyi niin paljon, että hengittäminen oli jo vaivalloista. Vähän niin kuin olisi hyperventiloinut.. Tämä jatkui tosissaankin niin kauan kunnes nukahdin.
Tänä aamuna olinkin sitten aikasmoinen näky =D Siis vähä jopa nauratti.. Silmäni olivat siis aivan turvonneet, siis aivan turvonneet, aivan järkyttyvät. No ei siinä mikään silti auttanut. Kahvia naamaan. JA ylös. Väsymys oli valtaisa. Olin mennyt nukkumaan maanantaina 2 jälkeen yöllä, herätys oli ennen 6. Noh ei se mitään töihin kiltisti vaan. Päivä meni itkuun purskahdellessa, ja masentuneena. Vaikka esitän aina todella kovaa, olen aikamoinen pehmis. En siedä kyllä vaan, että kukaan sitä näkee. Paitsi harvat ja valitut.
Vihdoin lähdin kotiin, ja tietenkin bussissa purskadin hirveään vollotukseen. Sitten menin vielä bussilla Mikon asunnon ohi, uusi itku kohtaus. Ja kun jäiin pysäkilläni törkeä itku kohtaus. Hain Alexin tarhasta ja kävelimme kotiin. Onneksi minulla oli aurinkolasit, niin kukaan ei päässyt todistamaan tapahtumaa, toivottavasti. Alex kyllä hiffasi jotai, nimittäin hän kysyi : "Äiti, miksi sinä puhut noin oudolla äänellä??? Miksi sinulla on niin pahamieli??" Minä: EEEEEIIIIIIIII, äitillä on vähä flunssaa =DDDD!!!!"
Mul on söpskät vaatteet päällä.. Ei huvita ottaa kuvaa edes. Makaan peiton alla vaan. Mul on pinkki tuubi toppi ja mustat zaran farkut, ja oli viel pinkit lenkkarit =D Ei ole nälkä, mutta pakotan itseni syömään. EN tiedä mikä helpottais, tuskin mikään. No mutta kerron salaisuuden. Enpä ole tällästä tuskaa koskaan tuntenut. Ei ole koskaan näin paljon sattunut. Siipi maassa jatkan eteenpäin. Toivon että se aurinko paistaa minulle pian, ja tietty hänelle. En ole hänelle vihainen, en mitään. Ymmärrän häntä...
Olin lauantaina serkkuni hautajaisissa. Serkkuni olisi täyttänyt kesäkuussa 29, mutta ennen tätä, hän menehtyi sairastettuaan jo muutamia vuosia syöpää. Mielestäni elämä on epäreilua.
Kun menimme paikan päälle, muistot tulvivat mieleeni. En siltikään itkenyt, kunnes näin hänen äitinsä. Hän itki niin paljon. Suru ja tuska ilmassa oli käsin kosketeltava. Tunsin kuinka kyyneleet alkoivat virrata silmistäni. Katsoin siskoani, hänkin itki. Nykäisin häntä hihasta ja pyysin että menemme sivulle tupakalle. Minä inhoan romahtaa ihmisten edessä. Tupakat oli poltettu oli aika mennä seremoniaan, jättämään viimeiset hyvästit serkulleni, ja päästämään hänet ikiuneen.
Menimme kirkkoon. Istuimme alas. Ensiksi urkuri soitti Ave Marian, jossa kirjaimellisesti purskahdin itkuun sillä serkkuni nimi oli Maria. Sen jälkeen pappi pälätti jotain, sitten tuli aika viedä kukat. Se oli tuskallisin hetki. Oli niin kauheaa nähdä hänen miehensä, äitinsä, isänsä, parhaiden ystävien ja kummi lapsien hajoavan siihen paikkaan niin pahasti. Kun veimme kukat hajosin aivan täysin, itkin ja tärisin hysteerisesti, halusin pois siitä korokkeelta piiloon jotta kukaan ei näkisi. Viimeisenä oli laulu jonka hänen miehenä oli valinnut: sarah Brightonin ja Andrea Botticellin laulu: time to say Goodbye... Koko kirkko itki...
Kun menimme siitä muistotilaisuuteen minulle, siskolleni ja äidilleni oli iskenyt aivan kauhea hedari, mutta menimme kuitenkin tietty. Se oli niin kaunis tilaisuus. Enemmänkin juhlat, elämän juhlat, vaikka sielläkin meinasi itku tulla aika moneen otteeseen.
Tilaisuudessa tosissaan hänen siskopuolensa soitti Marian muistolle laulun en ymmärrä, olisiko ollut. Sieltä tuli kuva esitys kankaalle O-vuodesta siihen päivään asti kun hän kuoli. Ihmiset kertoivat muistoja... Sen jälkeen olin niin väsynyt, kävin kotona ja hain Alexin ja menimme äidilleni...
So they needed an angel, they took the best, free from pain, now you can rest..
Eli lauantaiksi oli ensiksi suunniteltu koti-iltaa ja hyvää ruokaa med Alex, Annika ja Mikko.. Yllätys pyllätys se meni pepulleen, niipä matkani johti kohti äitiä.. Siellä oli minä, siskoni, veljeni, Alex ja tietty äitini.
Lauantai: Grillattiin makkaraa, join siskoni kanssa muutamat(2), katsoimme leffaa ja nauroimme aivan hervottomasti.. Nauroimme niin, että itkimme.. Katselimme vanhoja kuvia, sieltä löytyi mm. kissoistani kuvat jotka minulla oli pienenä. Oli pakko ottaa se kuva itselleni =) Ohho oli niin hauskaa.. Olin ostanut eilistä varten tomaatteja, bonjour cremeä, pekonia ja makkaraa ja Alexille tietty naksu pussin =). Tomaatit jäivät siis tekemättä.
Sunnuntai: Ihana sunnuntai heräsin joskus. Sain kunnon yö unet. Noh tulikin valvottua kolmeen ja naurettua niin paljon, että ehkä ihan hyvä =D Tosissaan sitten heräsin joimme kahvia, ja hengailimme hetken äidillä. Ja sitten lähdimme kävelemään äitini luota kirpputorille.. Se ei haitannut sillä aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti kävellessämme. Kirpputorilta ostin jotai mitäin olenkin tarvinnut pitkään kun edelliseni hävisi, eli napakorun. Tietty käyttämätön koru on kyseessä... Ihana <3 Olin suunnitellut, että sieltä lähdemme suoraan kotiin, mutta äiti pyysikin meitä syömään, no mikäpäs siinä. Ja mitkä mätöt!!!!!! NAM NAM NAM NAM NAM NAM!!!!
Raakalaisia
Ruoan jälkeen olikin mukava istua terassilla ja ottaa vähän arskaa. Siis aivan ihana sää =)
Vihdoin oli aika lähteä kotiin. Menimme junalla, ja kävelimme kotiin. Matkalta löysin aivan ihania puun oksia, joita keräsin hieman kotiin koristeeksi, sillä ne tuoksuivat niin hyviltä ja näyttivät yber kauniilta =)
Että sellaista =) Täydellinen viikonloppu, vaikkakin eka plääni meni pyllylleen.
Tänään on oltu taas töissä, ja sen takia nämä päivityksetkin ovat huvenneet... MASENTAVAA!!!! Mielummin mä nyt tänne kirjoittelisin kuin olisin töissä =D Heheeheh... Ja huomenna sitä olisikin taas aamu vuoro.. Eli mikä tarkoittaisi sitä, että olisi mentävä aikaisin nukkumaan...
Tämä päivä on ollut yksi monista samanlaisista. Töihin, hakee Alex, ruokailu yms. Ei mitään erikoista, kunnes Mikko mies tuli illalla kahville ja piristi päivääni oikein huolella. Tutustutin Mikon tietty pupuihinkin. Oli ne 3 niin suloisia =)
Minulla on hirmuisesti projekteja käynnissä, eilen tein seinääni kuvan. Tänään pyyhin sen, ja mitä luultavimmin viikonlopun jälkeen voisin tehdä sen kunnon aineilla uudestaan. Kahdet farkku prokkikset, joista olen tekemässä niitä sortseja. Toiset on mustat ja toist lohen väriset. Mustiin farkkuihin päätin tehdä koristeeksi siis maalin roiskeet. Teen sen luultavimmin valkoisella tai valkoisella ja punaisella. Sohvan päällystys. Keittiön sisustus, eli kuten huomaatte homma ei lopu kesken. Mut pitää takoa silloi ku rauta on kuuma, eli nyt kun niitä ideoita piisaa =)
Seinään tulee tälläinen kuva, ja sitten oma suunittelema, koukeroineen, sekä hiukka eri väreillä:
Tätä tyyliä käyttäen teen sen toisenki tytskyn. Minä rakastan ruusuja ja kaikenlaisia koukeroita, joten tuo on juuri täydellinen =)
Noh mitäs mieltä tuosta kuvasta?? Olisiko se siisti seinään. Ajattelin jatkaa kiemuroita enemmän siihen seinään, ja käyttää tämänhetkisen makuuhuoneen värejä: viininpunainen, kulta, musta, eli aika hyvin osuu yksiin =) Nyt rohkeasti mielipiteitä kehiin =)
Mut nyt tää tyttö lähtee unimaille, joten kauniita unia, ja palataan taas =)
Arvatkaapas mitä minä oon tehny, NOH TÖITÄ!!!! Mutta arvatkaapas mistä mun on jo tovin pitäny teille kertoa, noh H&M:n tilauksesta. Tai jos rehellinen olen en muista olenko kertonut jo siitä.. Joka tapauksessa tilasin sieltä vaikka mitä. Paketti saapuu osissa, koska kaikkia jutskia ei ollut saatavilla heti. Tänään tuli siis toppi,kengät ja rannekorut. Otin tietty kuvan näistä teille, ja seuraavaksi, te saatte käyttää aivonystyröitänne.
Nyt käyttäkää mielikuvitustanne, ajatelkaa tuo toppi, nuo gladiaattori kenkulit, ja mun mustat nahkalegginssit... Eikö kuulosta ihanilta <3 Jos huomen on lämmin niin mä kyl laitan noi ja fiilistelen noita kledjuja =D
Hei oikeesti oon raivonnu, itkeny iloinnu tänne Mikosta ja musta aina aika ajoin.Oon odottanu, että saatais tähä joku järki tai jotai. Noh sain Mikolta sellasen suuren eleen nyt, et se näytti ja todisti, että se on oikeasti vamlis panostaa ja pelastaa meidän suhteen keinolla millä hyvänsä. Oon onnellinen. Kerron teille sit aina aika ajoin vähä et mitä tapahtuu, ja auttaako tämä jutska yms. Mut lauantaisen juttu tuoksion jälkeen ollaa saatu niin paljon kyl hyvää aikaa, keksusteltua kaikista väärin ymmärryksistä yms. Pitkästä aikaan uskon meihin enemmän kuin koskaan. Ja toivo elää todella!!!!
Oon ihan rätti poikki väsyny, et mun on pakko lähtee goisii. Huomenna aamul töihin, ja ehkä vielä illal uuestaa, joten pakko päästä nukkuu.. Ootte ihania kauniita unia baberot!!!!
