Olin saanut siskostani lapsenvahdin, koska poikani oli edelleen kipeä. Lähdin kotoolta hyvissä ajoin, jotta kerkeän bussiini. Kerkesinkö? EN! Rakas bussini tuli etuajassa, minä juoksin kuin tuulispää, mutta en päässyt kadun yli koska valot paloivat punaisena, ja autoja ajoi tuhatta ja sataa edestäni, enkä todellakaan ollut valmis loikkimaan sekaan. Masentuneena mietin mitä tehdä. Ehkä peli ei ole vielä menetetty!!! Toinen bussi tulee, kysyn kuskilta meneekö tämä Mäkkärin kohdalle jossa minun tulee jäädä, vastaus rukouksiini: KYLLÄ!!! Jään pois pyydän puhelimitse siskoltani neuvoa, seuraavan pysäkin löytämiseen, koska jouduin vaihtamaan vielä bussiakin. Kello on 8.20, vielä on hyvä tovi aikaa!!! Saatan keretä. Siskoni neuvoo minua parhaansa mukaan. Ensin lähden väärään suuntaan, seuraavaksi menen oikeaan suuntaan jonnekkin metsään ja alikulku sillan viereen, pysäkkiä ei näy mailla halmein, vaikka siskoni väittää puhelimessa muuta. Lähden takasin, sillä tiekyltti oli ollut vinossa, ehkä olinkin lähtenyt väärään suuntaan. Koitan kiirehtiä, koska bussini on määrä olla etsimälläni pysäkillä 8.28. Olen takaisin alkupaikassa, lähden kyltin "ehkä" osoittamaan suuntaan, EI se oli väärä. Lähden toiseen sekin oli väärä. Onko mahdollista, että tämä on enne, että minun ei todellakaan tulisi mennä sinne, että liikkeeni on vain tyhmä idea, vailla toteutumista?? En tiedä,mutta siltä se vahvasti alkoi tuntumaan. Kaikki on turhaa, 8.28 bussini on mennyt, en varmana kerkeä sinne enään. Päätän soittaa koulutukseen, onneksi kouluttaja oli erittäin ymmärtäväinen. Näen ihmisen kaukana, päätän kysyä häneltä missä bussipysäkkini sijaitsee, hän ei kuule huutoani. Viereeni ajaa pyöräilijä, ja kiitos luojani hän pysähtyy. Kysyn neuvoa häneltä, ja hän neuvoo minut takaisin alikulkusillalle. Menen ali, ja siellä se pysäkki on. Voi prkl!!!!! Jos olisin alussa jo ollut niin viisas ja vaivaantunut katsomaan toiselle puolelle, olisin ehtinyt bussiini. Klo on 8.45, onneksi ilmoitin kouluttajalle myöhästyväni. Soitan siskolleni taas ja kysyn milloin seuraava bussi tulee. Kaikista saatanan busseista minä valitsin tämän bussin, tämänb reitin, busseja kulkee tunnin välein, tunnin!!!!!! Olin valinnut koulutukseen asukseni mustan topin, sen päälle valkoinen kauluspaita, sekä siniset perusfarkut ja tietty nahkatakki.
Odotin 45min bussia, en tiedä voitteko te ymmärtää kuinka kylmä minulle tuli, mutta hyrrrhhh. Vihdoin ja viimein bussini tuli, ja pääsin kuin pääsinkin perille. Nautin siellä olostani erittäin paljon, mutta päiväni ongelmat eivät vielä olleet ohi. Oli kotiin lähdön aika. Minun oli mentävä lataamaan bussi korttiani, koska siinä ei ollut arvoa. Aikaa oli, mutta koska olin Vantaalla ei bussilippuni käynyt. Kävelin R-kioskille, koneet menivät jumiit, odotin puoli tuntia, että saisin korttini ladatuksi, puolen tunnin päästä myyjä ehdotti, että menisin alakertaan R-kioskille. Olin siis tuhlannut puoli tuntia odottamiseen, vaikka alakerrassa oli täysin toimiva R-kioski. Sain asian hoidettua, matkani kotiin alkoi. Minun oli vielä vietävä poikani lääkäriin, sillä hänen isänsä ei ollut tullut hakemaan Alexia aamulla kuten oli sovittu, mutta täytyy sanoa, enpä ollut yllättynyt. Kotimatkastani ei pitänyt tulla vaikea sillä tiesin, että pääsen ainakin kahdella bussilla kotiin päin. Juoksin kuitenkin erääseen bussiin, ja kysyin kuskilta:"Meneekö tämä paikkaan A. ja kuski sanoi:"Kyllä" Näin istun tyytyväisin mielin bussiin ja jään odottamaan, että jään pois. Kyltin näyttäessä Itäkeskusta, aloin epäilemään ja kysyin uudestaan, ja näin selvisi, että bussi ei todellakaan ollut menossa paikkaan A. Soitin siskolleni ja sanoin, että toisi Allun Tullipuomin Shellille mistä pääsemme helposti lastenklinikalle, näin tapahtui. Ja kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten Alexin niin kutsuttu isä jopa haki poikansa. Ja nyt vihdoin olen asettunut rakkaani kainaloon, ja päivä on saanut hyvän lopun. Mutta silti olisiko päivä voinut mennä yhtään enemmän pilalle?? Olisiko tämä voinut olla yhtän enempää Maanantai??? Doubt it!!!! Pahoitteluni purkautumisestani, mutta todellakin, nyt uskon kirottuun maanantaihin minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti