Forever Yours

   Olen pienestä pitäen ollut ihastunut nykyiseen poikaystävääni. Voisin melkein vannoa, että jotain kutinaa hänkin on tuntenut minua kohtaan aina. Nyt 15-vuoden jälkeen me vihdoin saimme toisemme.
  Emme olleet kuulleet toisistamme aikoihin. Tiesin vain, että viimeksi kun olin hänet tavannut hän oli varattu kuten myös minä. 2007, liityin Facebookkiin, missä myös Mikko oli. Heti kun olimme lisänneet toisemme ystäviksi, aloimme vaihtamaan kuulumisia, lähes päivittäin. 2008 näimme ensimmäisen kerran pitkästä aikaa baarissa. Hän esitteli minut kaikille tutuillensa tyttöystävänänsä. Olin otettu salaa, sillä sitähän olin aina halunnut. Heh. 2009 Olimme molemmat eronneet, irtautuneet kahleistamme, olimme vapaita ja valmiita saamaan toisemme vihdoin pitkän odotuksen jälkeen.
   Tapailimme toisiamme 9kk ennen kuin aloimme seurustelemaan. 15.9.2010, eli neljän päivän päästä olemme virallisesti seurustelleet vuoden. Tuntuu, että olisimme seurustelleet aina. Olemme tunteneet niin pitkään, joten 1-vuoden seurustelu tuntuu henkisesti 5-ltä vuodelta. Tarkoitan, että olisin valmis perustamaan perheen, muuttamaan yhteen ja kaikki muut höpnpöppööt, ja luulen että Mikko tuntee samoin.
   Vaikeuksien kautta voittoon. Todellakin olemme tunteneet pitkään. Tiedämme toisemme, ja tunnemme. Meillä oli tietyt odotukset ja oletukset toisistamme. Se on huono juttu. Sillä, vaikka olemme ns. tunteneet toisemme n. 15 vuotta, emme oikeasti tunteneet toisiamme ollenkaan, joten tämä vuosi on ollut toisiimme tutustumista uudelleen, oletuksien ja odotuksien kumoamista. Kaikki tuntuu menevän oikein. Vaikeuksia on ollut paljon, ehkä jopa enemmän kuin paljon, mutta suurin osa niistää on liittynyt juurikin siihen ettemme ole tienneet kuinka toimia toistemme kanssa, tai artkulointi virheistä, niitä sattuu vieläkin paljon, minulle =) Mutta kuten totesin olen toivoa täynnä. Rakastan Mikkoa kovasti, ja vaikka kuinka myrskyistä olisi en voisi kuvitella, enkä halua kuvitella elämää ilman häntä. Uskon todella ensimmäistä kertaa elämässäni löytäneeni sen OIKEAN minulle, minua täydentävän kappalleeni sekä sielunkumppanini, Mikon.
   Uskon ja tiedän, että voitaamme vaikeudet ja onnistumme. Meidän molempien mielestä tämä onkin ollut jonkunmoinen kohtalon johdatus. Vuosisadan rakkaustarina <3