Sanotaan, että suhteen peruspilari on luottamus. Minun ja poikaystäväni suhde on siinä ehkä hiukan erilainen kuin joillain muilla. Minä luotan häneen, mutta tottakai minulla on omat epäilyt, välillä. Välillä tuleva epäluottamukseni johtuu monen asian summasta mm : Olen tuntenut hänet pienestä pitäen, tiedän, että hän ei ole ollu kiltti koko ikänsä. Hänen ulkonäkönsä, koska mielestäni hän on maailman parhaimman näköinen mies!!!!!
Luottamus minua kohtaan on pohjalukemissa. Ymmärrän sen kyllä. Mikko ei ole muuta oikeastaan koskaan pyytänyt kuin minua olemaan rehellinen hänelle. Olen elänyt koko elämäni valheessa ja valehdellut itselleni. Mutta se rehellisyys, en ole valehdellut Mikolle mielestäni aikoihin, mutta minulla on paha tapa jättää asioita kertomatta. Vaikka en todellakaan sitä pahalla tarkoittaisi, tai vaikka asia ei olisi kummoinen, mutta herranjumala jos on vain yksi asia mitä toinen pyytää: REHELLISYYS. Niin miten tähän pieneen ja tyhmään kalloon saa sitten nakutettua sen, että oli kyse kuinka pienestä ja mitättömästä asiasta kyse, mitään ei jätetä kertomatta, koska hän haluaa absoluuttista totuutta ja rehellisyyttä. Mainitsin jo aiemmin maanantaista. Saimme riitamme siitä sovittua. Ja siinäkin kun ajattelette. Herään hillittömään migreeniin aamulla. Ilmoitan ainoastaan Mikolle nukuin pommiin, tulen haastiksen jälkeen. Nukun vielä hetken, ilmoitan kouluun, etten kykene tulemaan. Mutta en Mikolle mitään???!!! Silloin vielä ajattelin rehellisesti sanottuna, että ehtisin Mikolle kyllä, mutta ei minä nukuin ja nukuin ja nukuin. Annoin puhelin haastattelun. En edelleenkään ilmoittanut Mikolle, vaan Mikko otti minuun yhteyttä. Jotenkin päässäni koko asia oli kuulostanut hyvältä. Nukun niin kauan kunnes migreeni on ohi. Miksi en vain heti aamusta sanonut" Kulta, minulla on migreeni, katsotaan pääsenkö tulemaan." En oikeastaan edes tiedä miksi jätin sen kertomatta. Jos tälläisiä pieniä ajattelemattomuuksia, sattuu usein, ja ottaen huomioon sen, että myös Mikko on tietty tuntenut minut nuoresta asti, ei ehkä ole ihme, että hän ei luota minuun. Miten asian voi korjata??? Haluan, että hän luottaisi minuun. Ja voin sanoa ihan hyvillä mielin kyllä, että maanantainakin kun sanoin hänelle asiat, kaikki sanomani olivat totta, mutta ehkä maailman typerimmällä tavalla ilmaistu. Toiseksi rehellisesti, en ehkä ole tottunut näin rehelliseen suhteeseen, että oikeasti kerron kaiken.
Minua harmittaa ja surettaaa, sillä luottamus on suuri asia rakkautta ja kiihkeyttä meiltä löytyy vaikka muille jakaa, mutta eipä annetakkaan =) Mutta tämä luottamus pula, aiheuttaa meille turhia riitoja, maailman tyhmimpiä, kun toinen osapuoli ei usko mitä toinen sanoo. Ja kaikenkukkuraksi Mikko on valitettavasti melko pitkävihainen. Onneksi hän on huomautuksieni jälkeen, sentään alkanut leppyä nopeammin ja hän osaa ajatella asiaa monelta kantilta eikä vain omaltansa. Olen ylpeä siitä kuinka olemme avanneet toisillemme uusia ulottuvuuksia. Mutta tämä luottamus on korjattava, sillä aivan turhaan tapellaan, aivan turhaan, ei mitään pointtia koko tappelussa, mutta vain koska ei voi uskoa toista, eikä edes halua. It makes me sad. Onneksi meidän rakkaus on vahvaa kuin hämyheikin seitti, ja paljon vahvempaa. Aivan sama kestäköön vaikka 100-vuotta, mutta aion siltikin saada hänen luottamuksensa. Ja aion itse yrittää luottaa häneen, vaikka hän ei muuta ansaitsisikaan. Siis tarkoitin, että hän ansaitsee luottamukseni, sillä on aina ollut minulle rehellinen.
What should i do??? Help!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti