Syksyn värit ja maisemat, sekä ajatuksia ennakkoluuloista

   Tänään lähdin Itäkeskukseen päin, koska olimme sopineet vaarini kanssa, että menemme valokuvailemaan ulos luontoa. Hän, mummini sekä isäni ovatkin vaikuttaneet todella paljon siihen, että pidän kuvaamisesta näin paljon. Äitini miesystävä  myös kuvaa erittäin paljon, ja hänen kuvansa ovat todella henkeäsalpaavia, käykää ihmeessä tsekkaamassa osoitteessa www.mikalaukkanen.net. Kävin taas itsekkin vilkaisemassa, niin ei voi muuta todeta kuin:"WOU!" Voi kun minäkin olisin vielä joskus noin hyvä. Tässä kuitenkin minun kameralla otettuja kuvia:

                                       Kuvaaja kaverini : Rakas vaarini

    Teimme pienen lenkin. Kävelimme pientä hiekkatietä pitkin, kuvaten kaikkea mahdollista, pientä, suurta ja kaunista, jopa minustakin tuli muutama kuva otettua.

  

   Matkalla löysin vaikka mitä. Löysin tien sivusta myös kiviä, ja tein niistä oman pienen taideteoksen.

Aanu-uupolle

   Käveltyämme jonkun aikaa, tulimme paikkaan jossa oli kiipeily telineitä sekä salilaitteita!!!! Mahtava paikka, en koskaan ole nähnyt sellaista. Tuolla voisi vaikka käydäkkin joskus keväällä, kesällä se voisi olla liian kuumaa hommaa, varsinkin jos kesät tulevat olemaan yhtä kuumia kuin viime kesä oli.

   Oli hauska kiipeillä telineissä, olisin halunnut testailla muitakin oudon näköisiä vempaimia, mutta oli ehkä jo aika siirtyä eteenpäin. Ehkä saan suostuteltua jonkun mukaani leikkimään sinne, tietty helpoin tapa olisi vain ottaa Alex mukaan, mutta tarvitsenhan tietty lastenvahdin meille kahdelle =P

   Ja katsokaa mitä löysin, luulin, että näillä ilmoilla ei enään tälläistä näkisi. No mutta nämä ovat kyllä istutettuja, mutta silti.

   Tämä olikin viimeinen kuva tekemältämme retkeltä. Sitten oli aika hakea Alex joka nauttii tällä hetkellä täysin rinnoin syksystä, vaikka sanoikin ikävöivänsä jo kesää.

   Sellainen päivä minulla siis. Elämässäni kohtaan ihmisiä joiden kanssa en aina ole samaa mieltä. Ja se on ok. Mielipiteistä/makuasioista ei voi kiistellä sillä jokaisella on oikeus omaan. Tässä minun mielipiteeni ennakkoluuloista. Minä en pidä ennakkoluuloisuudesta ollenkaan.

   Olin kerran jossain juppi liikkeessä, vielä ollessani töissä. Olin mennyt sinne katselemaan tuotteita, jos sieltä löytyisi, vaikka jotain kivaa. Myyjä seuraili minua vähän liian innokkaasti, tuli tunne, että hän luulee, että varastan. Lopuksi kysyin, jonkun tuotteen hintaan, kun myyjä töksäytti: "Ei sinulla siihen ole varaa."  Tässä nähdään mitä ennakkoluulo voi pahimmassa tapauksessa olla. Hän määritteli varallisuuteni ulkonäköni perusteella, kuinka törkeätä!!!

   Minä en ole rasisti. Mielestäni ulkomaalaiset jotka eivät edes yritä Suomessa opiskella, tehdä töitä tai jotain muuta, vaan hengaavat, ryöstävät ja raiskaavat, heidät voitaisiin mielestäni lähettää takaisin omiin maihinsa. Ajattelen näin myös suomalaisista, he jotka eivät edes yritä, vaan todellakin vetävät viinaa ja aineita ja notkuvat steissillä, heidät voitaisiin kaikki lähettää johonkin pieneen saareen ja upottaa vaikka saari sitten. Mutta en koskaan, koskaan ole inhonnut ketään ulkonäön takia. En sen, että tämä on tummaihoinen, kiinalainen tai intialainen, koska se miltä ihminen näyttää ei todellakaan kerro siitä millainen ihminen on sisältä. On väärin vihata ihmistä ulkonäön takia. Ajatellaan vaikka Notre Damin kellonsoittajaa. Häntä vihattiin ja pelättiin, koska hän oli erilainen.

                                                  Erilainen, mutta sydän täyttä kultaa.

   Minä näytän melko nuorelta. Ollessani raskaana, sekä Alexin synnyttyä sain pahoja katseita, sekä kommentteja kaupassa vanhemmilta ihmisiltä mm."Ei kakara sovi äidiksi."  tai "Ei lapsi pysty kasvattamaan lasta, säälin lastasi." Minua loukkasi erittäin paljon, koska ensinnäkään en ollut mikään erikoisen nuori äiti, eivätkä ne ihmiset vaivaantuneet edes kyselemään ikääni, he arvostelivat ulkonäköni perusteella.

   Negatiivisuudella, eikä pahalla voi koskaan saada hyvää aikaiseksi. On fiksua olla hieman ennakkoluuloinen, esim. opettaa lapselle, että vierailta ei oteta karkkia, tai vieraiden mukaan ei lähdetä, mutta lasta, tai ketään muuta ei sovi opettaa vihaamaan mitään tai asettaa ennakkoluuloja. Meillä kaikilla on omat mielipiteet, mutta välillä tuntuu, että ennakkoluuloisuus on ensiaskel vihaan. Se tekee minut surulliseksi. Jos ennakkoluuloja ei olisi, ei olisi niin paljon vihaa, jos ei olisi niin paljon vihaa ei olisi niin paljon surua.

             Ja vielä lopuksi hieman unelmointia, John Lennonin Imagen tahdissa =)

             Rakastakaa itseänne ja toisianne, pyytäkää anteeksi ja antakaa anteeksi.