Minä

perjantai 25. helmikuuta 2011

Yritys saada kuntoon kroppa ja sydän, TOTTA vaiko TARUA????

Sorge Borge kaikille lukijoilleni, kun en eilen saanut postausta saanut tehtyä. Tosissaan aamulla vein Alexin tarhaan, sitten minä menin auttelemaan tuttuani, ja sieltä kun vihdoin pääsin kotiin olin niin rätti poikki väsynyt, että en vaan yksinkertaisesti jaksanut enään olla hereillä, koska olen nukkunut koko viikon niin huonosti, että päädyin sitten ottamaan päiväunet. Noh hassustihan siinä kävi. Olin sopinut ystäväni Tiian kanssa, että menemme salille core sekä balance tunnille. Pöh, Tiia soitti 5:ltä herättääkseni minut, ja kun lopetimme puhelun, minulta kirjaimellisesti lähti taju. Tiia soitti uudestaan, tajusin, että minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia enään ehtiä tunnille. Noh niinpä pää kolmantena jalkana lähdin silti juoksemaan ja yrittämään ehtimistä, ja olihan balance tunti vielä kuitenkin. Tapasin nolona Tiian, mutta onneksi hän ei ollut moksiskaan, ja lähdimme balance tunnille. Tunnin jälkeen, minulla ei ollut kiire mihinkään. Tiia sanoi että hänen olisi haettava veljeltänsä auto, ja kysyi, että lähtisinkö minä mukaan. Noh mikäs siinä, jotai puuhaa hetkeksi. Niinpä lähdimme hänen veljellensä. Hänen veljensä asuu hänen avovaimon, ja heidän tyttärensä kanssa. Paikalla oli vain hänen avovaimo ja tytär. Kummatkin olivat aivan ihastuttavia persoonia =) Monna eli Tiian veljen naikkonen, oli hyvin samanlainen kun minä, hän tekee koruja, sekä pitää vaatteiden teosta. Puhuimmekin, että voisimme joku päivä pitää oikein kunnon martta kerhon, ja ommella,tuunailla vaatteita ja tehdä koruja yms kaikki kome yhdessä: Tiia, Monna ja minä =) Se olisi mukavaa.

Minä käyn salilla Satsilla. Olen ollut monilla saleilla. Sats on kyllä aika kallis, mutta siellä on monipuoliset jumpat, minulle riittävät salivehkeet, sekä hiuslakkaa,saippuat, shamppoot ja rasvat.

Minä ja exäni olimme sopineet, että menisin hänen luokseen käymään kun hän pääsisi töistä. Käyminen vaihtui yöksi, ja yö uudeksi päiväksi. It means I'm fucked...

Hän oli tosissaan tuossa ke treffeillä, hän eksytti tytön ja tuli luokseni. Me puhuimme. Hän lähti, me soitimme ja puhuimme varmaan yli tunnin puhelimessa. Kaikista asioista joista yleensä emme kykene puhumaan rauhallisesti. Kummatkin kuuntelivat. Koittivat ymmärtää. En tiedä mitä ajatella oikeasti. Omalla tavallaan minusta tuntuu, että hän on lyönyt jo hanskat tiskiin. Omalla tavallaan luulen, että hän toivoo, että meillä olisi edelleen tulevaisuus. Ai mitä?? Ai mitä minä ajattelen haluan ja tunnen. Se onkin salaisuus =) Rehellisesti sanottuna kuin puhuimme puhelimessa, huomasimme molemmat, että meissä on puolia joita emme halua puolisossamme olevan. Mutta joku vittu meitä vetää puoleensa... Me emme vaan pysty irtautumaan, vaikka kuinka yritämme, niin ei. Anteeksi, kaikillle, että piinaan suhde solmuillani mutta olen hämilläni. Olemme kestäneet paljon, hän on kohdellut minua kuin paskaa ja minä häntä. Ja silti tässä.

Tänään kävimme Mikon kanssa kiinalaisessa syömässä. Se oli erittäin hämmentävää, koska ne tuntuivat melkeinpä treffeiltä, koska olemmehan eronneita. Noh aloin voimaan jännityksestä pahoin, mutta oli todella kivaa. Sen jälkeen kävimme ostamassa minulle meikkivoidetta, sitten tämä uuvatti päätti ostaa minulle uuden ripsarin. Iha juntti, kiva juntti, mutta silti.

Tiedän kyllä mitä tämä oikeasti on. Olemme jossain tiennristeyksessä. Määränpää on päätetty, mutta emme pääse lähtemään. Emmekkä tiedä haluammeko siihen suuntaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti