Elämäni hienoin ja samalla huonoin aika alkoi viime vuonna maaliskuussa 2010. Luulin tosissaan, että saan töitä kuin töitä todella helposti, koska minulla on niin paljon kokemusta. Toisin kävi. Ja kaiken kukkuraksi, kokemus taitaa olla kaiken tiellä.
Mitä helvettiä voin enään tehdä. Laskuja olisi vaikka muille jakaa, rahaa ruokaan 0. Kaikki tuntuu menevän vain päin persettä, eikä valoa tunnu paistavan mistäkään kolosta. Eilen kysyin taas työpaikkaa eräästä paikasta, vastaus oli haemme kyllä. Sitten kysyttii kokemusta, kerroin, seuraavaksi sanottiin että itse asiassa työntekijää ei juuri nyt tarvita!!!! MITÄ HELVETTIÄ!!!!
Minä olen ehkä hölmö tai lapsellinen, kutsukaa miksi haluatte, mutta joka tapauksessa, olen siitä asti kun jäin työttömäksi kyllä uskonut, että kaikki järjestyy, mutta välillä mieleni saa iskuja tarpeeksi ja silloin iskee pieni paniikki. Uskon myös, että jos en paikkoja saa, minua odottaa jokin parempi, ja siihen uskon. Minulla on selkeä plääni jota aion nyt noudattaa tarkasti.
Kiitos avautumisen oloni helpottui hieman. Onkos muilla ollut vaikeita elämäntilanteita, josta ei ole luullut selviävänsä, tai että hermot on meinannut totaalisesti palaa???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti