Tosissaan Mikko ja minä emme ole enää yhdessä, ja hän ei edes halua sitä. Itse asiassa, se on ok. Minulla on pari päivää ollut epäilyni, että kestänkö ja pystynkö tähän, mutta tänään tajusin, että elämä on tässä ja nyt, ja minun on elettävä se, vaikka ilman Mikkoa. Olemme silti puhuneet puhelimessa, ja nähneet, mutta hän on mennyt eteenpäin, joten nyt voin hyvillä mielin myös itse mennä eteenpäin. Tietenkin toivon, että me pidämme välit yhtä hyvinä kuin nyt, sillä nyt me olemme pitkästä aikaa pystyneet puhumaan ja hengaamaan ilman suurempia draamoja, ja se on ollut erittäin mukavaa.
En tiedä onko muilla vastaavia kokemuksia, mutta heti ensi sinkku hetkistäni lähtien, miehet ovat antaneet minulle enemmän huomiota, sekä olen saanut kehuja erittäin paljon. Tässä tilassa se on mukavaa, vaikka en mitään haekkaan, niin on mukava kuulla kohteliaisuuksia.
Toisinaan koen heikkoja hetkiä, jolloin selaan hänen kuvia, meidän kuvia, mutta sitten muistelen hänen valintaansa, ja lopetan. Hymyilen ja olen onnellinen, sillä vaikka suhteemme olisi ollut kuinka myrskyinen oli siinä myös aurinkoisia päiviä, ja vaikka se onkin ohi en toivo hänelle mitään pahaa, ainoastaan hyvää. Toivon, että hän saa kaiken mitä hän toivoi, koska hän on sen ansainnut. Itse odotan tulevaisuutta innoissani, ja hyvästelen menneen haikein, mutta hyvin mielin.
Sellasta siis tänään on aivoissani mun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti