Olen ollut tässä tiistaista lähtien kuumeen kourissa, ja se on myös yksi syy miksi en ole päivitellyt niin tiuhaan tahtia. Olen aivan naatti. Nyt vihdoin ja viimein sain raahattua itseni lääkäriin, jossa minulla todettiin keuhkoputkentulehdus. Blaaaahhh.
Olen nähnyt exääni (Mikkoa) tässä aina jonkun verran. En tiedä onko se fiksua. Tuntuu että, revimme vain haavoja auki. Tuntuu että jokainen katse todellakin tappaa. Me tappelemme ja tappelemme ja tappelemme lisää, vaikka enään ei ole mitää syytä edes tapella. En tiedä mitä hän haluaa, enkä tiedä minäkään. Tiedän vain että en jaksa ainakaan tapella. Olisi ollut ihanaa, vaikka hengata yhdessa, ja nautiskella toisistamme, ja toistemme seurasta, mutta ei. Viha ja katkeruus ovat voimakkaina. Itse en kyllä tunne vihaa, tai katkeruutta, mutta osaan olla erittäin narttu jos sille päälle satun. Varsinkin varmaan näin kipeänä, olen ollut varmaan aivan mulkku, koska, minusta tulee aivan pikku tyttö. =D Itken joka asiasta ja olen aivan voimaton =D
Elämän pienet ihanuudet!!! Alex tulee vihdoin kotiin. Thank God!!! Minulla on ollu sitä pikku miestä niin ikävä. Hän se osaa aina piristää minua. Välillä kun olen ollut migreenissä, tai todella kipeä, hän on paijannut minua, siitä tulee aina hymy huulille =D hän on niin avulias poika.
Suhde solmuilleni sopii hyvin laulu, joka alkaa sanoilla Luvattu on paljon, rikottu enemmän...
Arvauksia??? Jep, aivan oikein Chisun- Sama nainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti