Mitä elämä olisikaan ilman ystäviä?? Tylsää ja yksinäistä. Ystävät ovat suuri voima kun on pahamieli, tietenkin ystävät ovat muutenkin ihania otuksia.
2 Päivää vierähti nopeasti Mikolla, nautin jokaisesta hetkestä, vaikka herra olikin kipeä, hän oli mahtava potilas, ja melkeinpä koko ajan positiivinen. Hänen olonsa koheni huomattavasti eilen illalla/yöllä, toivottavasti sama meno on jatkunut myös tänään. Heräsin 16.20, jouduin suoraan lähtemään hakemaan pikku herra Alexia. Oli mahtavaa nähdä ne suuret ruskeat ja tuikkivat silmät kun hän tajusi, että minä haen hänet. Tarhassa hoitajakin mainitsi, että Alex on ollut itkuinen, koska hän on ikävöinyt minua. <3
Tänään olin sopinut tapaavani ystäväni Sannan, sovimme, että teemme ruokaa ja ehkä saunomme, kaikkea mukavaa mitä tytöt yleensä tekevät. Puhuvat ja kikattavat. Tämä onkin ollut aivan loistava päivä, teimme lehtipihvit, valkosipulikermaperunoita ja aivan mahtavan makuista fetasalaattia. Kaiken kaikkiaan meitä oli syömässä minä, Sanna, Annika(Sannan sisko) sekä tietenkin pikkumies Alex. Pian pikkunen menee nukkumaan, ja me tytöt lähdemme vähän saunomaan.
En tiedä mitä tänään aamulla oikein tapahtui, mutta jotenkin nihkeä olo tuli kuin lähdin kullalta.
Kiitos Sanna taas aivan mahtavasta illasta tähän asti, ja loppu illasta jo nyt =) Ja kiitokset ihanalle poikaystävälleni, joka kipeänä oli reipas ja iloinen, oli ihanaa. Lov u both..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti