Luulen, että niin naisilla kuin miehilläkin tulee välillä niitä niin kutsuttuja RUMIA PÄIVIÄ!!!! Eilinen oli pahin pitkästä aikaa. En saanut millään, en siis millää itsestäni ihmisen näköistä, mikä masensi minua kovasti. Onneksi sentään minulla on mies, joka jaksaa kehua minua, mutta tällä kertaa ei sekään auttanut. Todellakin soitin isälleni, ja onnittelin häntä. Lähdin käymään vaarini luona, kun taas Mikko lähti oman isänsä luokse. Kuljin pää painuksissa, en halunnut nähdä mitään enkä ketään, olin yksinäinen ruma ankanpoikanen. Tai fiilikset olivat sen mukaiset.
Onneksi ihanainen mieheni tuli hakemaan minut vaarilta, se oli paras yllätys ikinä. Illan me katsoimme elokuvaa, söimme pizzaa ja nautimme toisistamme. Syönnin lomassa kyllä päässä jyskytti ajatus, hienoa, muutenkin ruma ja lihava olo, niin pupella nytten vähä lisää pizzaa. Noh, kerran sitä eletään, ja kun kerran nautitaan niin nautitaan kunnolla. Olipas ihana leffa ilta. Katsoimme Leonardo Dicaprion uusimman. Leffa oli hyvä, jokseenkin hiukka virheitä, ja loppu oli hyvin mystinen =) Silti suosittelen!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti