Minä

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Poem

   Näetkö minut. Näetkö itsesi. Näetkö meidät. Minne katosimme.
   Näetkö sumun läpi kirkkaasti. Tunnetko minut edelleen vierelläsi. Näetkö minut joka kadun kulmassa.
   Toivotko, että olisin ollut erilainen. Syksy syö sydäntäni, se murskaa minun  unelmani. On aika jatkaa matkaa. Oletko siinä vierelläni mun, vai kaukana jossain jonkun muun. En tiedä, en saa vastauksia, emme ansaitse toisiamme, kohtelemme kuin ruttoa. Haluamme toisiamme, koska rakastamme. Mutta käyttäydymme kuin vihaisimme. On aika antaa syksyn pyyhkiä kaikki pois. On aika, antaa talven jäädyttää sydämeni, ja korjata se minulle. On aikaa jäljellä, ei hänelle, jolle toivoisin, oli aikaa vielä hetki sitten, mutta tuhosimme sen.
Syksy ja talvi ne kaiken kauniin tappaa. En voi sua koskettaa, olet liian kaukana taas. Olet kaunis, ja yksin. Vaikka ystäviä on vierelläsi, ja muita, olet surullinen. Kaipaat mitä et voi saada. Kesä tule takaisin, tarvitsen voimasi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti