Vaikea ihminen, minäkö????? Eeeennnn, ollenkaan =) Noh, tai ehkä ihan vähän. Olen malttamaton, jääräpäinen ja itsenäinen. Ja paljon muuta. Joka tapauksessa, jokainen joka minut oikeasti tuntee tietää, että jos minä jotain asiaa vihaan niin se on epävarmuus. Varsinkin jos tämä epävarmuus koskee minua. Tee minulle epävarma olo, kestän, mutta tee minulle epävarma ja ei tervetullut olo, minä poistun. Olen kuin haamu. Sitä ei edes huomaa. Eräänä päivänä vaan saattaa huomata kuinka puhelin ei enään pirise, eikä minua näy. VIHAAN epävarmuutta. Se valitettavasti laittaa mieleni jotenki vinksalleen, ja minun tekee mieli paeta. En pakene ongelmia, vaan epävarmuutta, jos pystyn poistamaan tunteen pakenemalla, niin olkoon se niin. Epävarmuus on samanlainen tunne kuin katkeruus mielestäni, se kalvaa sisällä, ja ihmisestä tulee ilkeä,voimaton ja surullinen. Tai näin käy ainakin minulla, jos tunnen itseni epävarmaksi ja ei toivotuksi. Alan kiukuttelemaan kuin lapsi =) Noh, ainakin uskallan myöntää virheeni ja puutteeni, jos en muuta, toinen asia on, että kestääkö kukaan niitä =P
This is me, you love it or you hate it, but there is nothing between those feelings =D
Minun pikku karhunpoikani, Alex on 40 asteen kuumeessa. Hän on välillä hereillä, kun kuume laskee. Olen kovin kovin huolissani. Mutta luultavasti kyseessä on korvatulehdus ja silmätulehdus kombinaatio, mikä nostaa kuumetta. Silti lapsen sairastaminen on aina yhtä inhottavaa katseltavaa, se on sama kun katsoisi jonkun pienen eläimen sairastusta =(
Huomenna minulla on pikkujoulut, tyttöporukalla. Aion tietenkin tälläytyä, koska tälläytyminen on ihanaa, vaikka emme pakosti mitään tee. Noh, juodaan glögiä, syödään salaattia, pipareita ja saunotaan. Ostamme myös 4e pikkulahjat jotka jaamme keskenämme =) Hihihih... Ihan innoissani, vielä täytyy etsiä tonttulakki.
Olen kaivannut jotain mukavaa tähän arkeen. Olen henkisesti erittäin väsynyt, vaikka en näytä sitä kenellekkään. En jaksa. Kaipaan naurua, iloa, aurinkoa sekä halia... Uskon tietenkin, että kaikki järjestyy, näin syksyisin on tutkitusti ihmisillä hiukan vaikeampaa kuin esim. kesäisin, eikä ihme, vaikuttaahan tuo pimeys mielialaan. Minä olen oman itseni pahin vihollinen. Kun olen vahva, en enään halua olla ns. heikko. En näytä tunteita, surua, tai että minä kärsin, koska jos näytän, saavat toiset ihmiset minusta otteen, ja sehän ei käy päinsä!!!! Ehkä huominen tuo iloa elämään, tai naurua nyt ainakin. Blogi päivityksetkin ovat valitettavasti jääneet tämän vallitsevan paskaolon takia pois, mutta katsotaan jos nyt sais mielialan kohoamaan ja postauksia jokapäivä tehtyä kilttinä tyttönä =)
Olen alkanut tekemään nyt vihdoin niitä kynsiä, ja voisinkin vaikka laittaa hiukan kuvia tänne joku päivä. Itselleni olen tehnyt vain lakkauksia, koska minun kynnet ovat yhtääkkiä parantuneet ja kasvavat hienosti ja vahvoina??? Mutta laittelen kuvia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti