Aamusta töihin.. Pääsin tosissaan kolmelta. Tänään oli huomattavasti parempi päivä kuin eilen, en edes purskahtanut itkuun. Ainakaan duunissa. =D Sieltä sitten taas kävelin kotiin, ja nopeasti vaatteiden vaihtoon, Alexille varavaatteet mukaan ja sitten tarhalle kevät juhliin.
Matkalla tarhaan bongasin kukkia, tulppaaneita. Ne olivat niin kauniita. Mieleeni tuli Mikko en edes tiedä miksi.
Alexia jännitti niin paljon, että hän ei uskaltautunut esiintymään. He olivat itse tehneet soittimet ja jotkut ihme pannat. Otin siis näistä kuvat kuitenkin =D
No panta on toi vihreä jossa on kukkia, ja ketsuppi pullo on se soitin, Alex on itse koristellut sen =D
No Mikko ja minä luultavimmin pysymme kuitenkin "ystävinä". Olemme edelleen fbssä ystäviä. Olisiko ollut tänään vai eilen ku huomasin hänen nukkumatti statuksensa. No eiköhän siellä VI**N tarhassa esitetty sekin. Enköhän minä alkanut itkemään. Varmaa kaikki ajattelee että olen ihan pimeä. Juu, ja töissä kysyttii, että onko kaikki varmana ok, et vaikutan väsyneemmältä ja jotenkin en omalta itseltäni. Juu toki, kaikki on loistavasti, hymyilen ja tunnen kuinka kyyneleet kohoavat silmiini, mutta ITKE EN!!!!!
Tarhan kevät juhlien jälkeen suuntaamme Alexin kanssa myyrmäkeen. Käymme kirppiksellä, ja löysin kaikkea. Löysin itselleni mustan satiini korsetin 1e, ja sellaista olen jo metsästänyt kauan... Huomaatteko shoppailua sydän suruihin.
Noi housut oli tosi hauskat. Ne ei ole täys mittaiset ja vähä löysät, sekä jotenki siistin oloiset. =D
Mikä pitää sydämeni murtuneena on rakkaus häntä kohtaan. Minä olen vähä vajokki enkä ymmärrä eroja jos rakastaa toista osapuolta =D Jeeeessss ai nou =P Oon vähä hönötin. Joka tapauksessa, mä tein itselleni aivan mahtavan pläänin tän eron vuoksi. Mä tunnen mun murun eli Mikon hyvin. Mä kuvittelen pahimmat asiat siitä, tai oikeastaa musta tuntuu että kuvitella ei tartte, koska se on mies, mutta kuitenki, mä tiiän et ku ajattelen, että Mikko on irtautunut ja jatkanut eteenpäin, käy treffeillä yms. niin mä satutan itseni pahasti, mut se on ainut keino... Hehhehhehe.. Se on toiminut aika hyvin. Mut se on hyvä et se pääsee eteenpäin nopeasti, kyllä tuki on tarpeen, ja joku sanoi kerran pitkän suhteensa jälkee, että ku jatkaa nopeesti eteenpäin se turruttaa kipua. Itse en tätä aio testaa.. En tiiä.. Tää tuntuu niin erilaiselta kuin ennen. Tää tuntuu niin pahalta. Et oikeasti tekis mieli vaa jäädä himaa makaa eikä liikkua mihinkää. Maata sängys ja nukkua päiviä ohi. Mut ei pysty mul on Alex, ja töitä on pakko painaa nyt kun niitä on..
Päälläni tänään oli H&M:n pinkki tuubi toppi, sekä Spirit Storen korkea vyötäröinen hame.
Loppuun vielä biisi joka on soinut koko päivän päässä, ja sen saattelemana oon saattanut hajotakkin muutaman kerran. Mut ei, nyt ei kerkee pysähtyy. Miksi mul on niin ikävä?? Miksi sen on niin helppo siirtyä eteenpäin??? Miehet on tyhmiä ja ne ajatteleee vaan munallaan... VITTU!!! (Anteeks kauheasti, en mä oikeasti tota tarkoittanut, mut sallitaan se nyt multa. Mä haluan vihata miehiä hetken, tai oikeastaan mä tarvitsen sen. Ja olen tosi pahoillani, että avaudun tästä. On niin perse olla.. Mut hei, ette te miehet oikeasti oo perseestä, ettekä oikeasti ajattele vaa munallanne,ETTEPÄ!!!!! Anteeksi taas.. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti