Edelleen niin ontto olo.. En voi edes sanoin kuvailla. On outoa, että on selvinnyt 26, melkein 27-vuotta ilman tälläistä oloa. Tyhjää vaan sisällä.. Surua.. Tuskaa.. Haluan vain muurautua peiton alle, eikä minulla ole edes aikaa siihen mikä vituttaa minua vielä enemmän. Koska sitten kun pysähdyn, niin se iskee vielä kovemmin. Ja jos tämä tuntuu jo nyt tältä miltä se sitten tuntuuu, en edes halua tietää.. En todellakaan!!!! Tunnistan tässä riidassa mistä kaikki lähti omat mogani, jotkut pahoja jotkut pahempia, mutta se mistä se lähti, ei mielestäni ollut eron arvoista. Ehkä se sitten kertoi enemmän rakkaudestamme. Minä olen naiivi, ja en usko että aitoa rakkautta erottaa mikään. Niin paljosta me selvisimme, niin en olisi uskonut.. Tyhjään tilaan oli pakko saada jotain niinpä tilasin itselleni jotain pientä kivaa.
Noi ylemmät kengät kengät mä bongasin muuten asiakkaalla, oli pakko kysyy et mistä oli hommannu. Livenä näytti iha yber siisteiltä.
Tilasin sittn vielä Alexille hupparin, farkut, hihattoman ja pitkähihaisen.
Ylimmt kengät maksoivat jo melkein huntin, eli loppusaldoksi sainkin lähemmäs 200e, mutta koska Ellos
onniin ihana mulla oli joku ale homaa, ja sainkin sitten koko paketin 130e =D Jes jes jes!!!!
Onko olo parantunut ei. Olen tehnyt kaiken minkä voin. Shopannut, syönyt suklaata. Mutta ku aloin syömään suklaatakin tuli mieleen Mikon tekemä kaakao, ja kun hän kertoi että siinä on jotai, mitkä nostavat mielialaa. Pillahdin taas ihan hysteeriseen itkuun. Alexin kanssa puhuimme tänään kaneista, ja hän kertoi, että Hani pupu onkin poika, vaikka sen piti olla tyttö. Olin alkamassa selittää Mikosta ja Maurista kun taas purskahdin hysteeriseen itkuun.. Toivottavasti tämä loppuu pian, sillä töissä oli humautettu kuulemma minun mielialastani. Miten voi olla näin ikävä, ja pahamieli???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti