Totta vaiko tarua????
Tosissaan pohdin tänään hiljaan mielessäni, että miksi sitä on aina palannut takaisin exien luokse, tai päästänyt heidät palaamaan luokseni, eli mikä siinä on??? Voiko olla, että emme siirry aina eteenpäin koska pelkäämme uutta ja tuntematonta. On helpompaa palata turvalliseen syliin, kun mies on suhteessa oppinut jo "hoitelemaan" naisensa oikein??Tai tiedättekö naisille joillekkin kuitenkin Iso O ei ole mikään itsestään selvä juttu, joten onhan se lohdullista että tuo vanha kumppani tietää mistä "nappuloista painella". Kun yhdenillan jutuista ei koskaan tiedä millaista hiihtäjää sieltä tulee =D Eli lähinnä postauksen otsikko koskettaa enemmän naisia. Onko näin, ajattelemmeko noin?? Onko helpompaa pitää exä, kun ottaa uusi ja kokematon?? Vai pelkäämmekö me itse vain liikaa???
Miehille tuo kuitenkin ehkä helpompaa. Reikä se on rinkelilläkin??? Ei nyt ihan noin raa'asti, mutta kyllä se äijä yleensä saa aina vaikka muija olis millanen lahna. Tottahan toki voi jäädä paskan maku suuhun, mutta loppuen lopuksi mies on aina tyydytetty.
Eli jäämmekö me roikkumaan tunne myrskyyn ja pitkittämään ns. rakkautta sekä viemään yksinäiset illat pois itseltämme?? Vai onko syy näkemisiin aina seksuaalinen, koska uutta ei huvita hakea, kun tietää että osaava ihminen on aivan nurkan takana, puhelin soiton päässä??? Rakkauden rippeet vai seksi???
Hmmm.. En tiedä, en tiedä... Mitä mieltä te olette?? Oletteko koskaan ajautuneet takaisin exän syliin, oletteko koskaan pohtineet miksi??? No joo en ees tiiä miks yhtä äkkiä aloin pohtii tätä, mutta kuiteski, mitäpä väliä jos kysyn teiltä nii pohditaa tätä yhdessä =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti